Kesä, au­rin­ko ja jal­ka­pal­lo. Niis­tä on Vir­ki­än T11-12 jal­ka­pal­lo­jouk­ku­een kesä teh­ty.

Kesä toi mu­ka­naan vuo­den ko­ho­koh­tiin kuu­lu­vat suu­ret jal­ka­pal­lo­tur­nauk­set. Jouk­ku­eem­me osal­lis­tui tä­nä­kin vuon­na pe­rin­tei­siin Wasa Foot­ball Cu­piin ja Kok­ko­la Cu­piin. Kum­paan­kin tur­nauk­seen läh­det­tiin kol­men jouk­ku­een voi­min. Jouk­ku­een mot­to ”Teh­taan ta­kuu” piti jäl­leen paik­kan­sa: kaik­ki mu­kaan ha­lun­neet pe­laa­jat pää­si­vät tur­nauk­siin.

En­sim­mäi­se­nä vuo­ros­sa oli Wasa Foot­ball cup, joka on vuo­des­ta 1989 Vaa­sas­sa jär­jes­tet­ty jal­ka­pal­lo­tur­naus. Osal­lis­tuim­me kah­del­la jouk­ku­eel­la T11 sar­jaan ja yh­del­lä jouk­ku­eel­la T12 sar­jaan. Vii­me vuo­den rank­ka­sa­teet oli­vat muis­to vain ja tänä vuon­na saim­me pe­la­ta pit­käl­ti au­rin­koi­ses­sa sääs­sä. Tur­naus on joka vuo­si hie­nos­ti jär­jes­tet­ty ei­kä tä­mä­kään vuo­si ol­lut poik­keus.

Tänä vuon­na pe­la­sim­me ko­via pe­le­jä kol­men päi­vän ajan sekä tut­tu­ja et­tä uu­sia vas­tus­ta­jia vas­taan. Tur­naus hui­pen­tui sun­nun­tain T11-sar­jan fi­naa­liin, jon­ne yk­si jouk­ku­eis­tam­me rai­va­si tien. Vä­lie­räs­sä jouk­ku­eem­me kaa­toi mas­ku­lai­sen MaPS:n jän­nit­tä­vien vai­hei­den jäl­keen ran­gais­tus­pot­ku­kil­pai­lus­sa.

Myös­kään fi­naa­lis­ta ei jän­ni­tys­tä puut­tu­nut. Meil­le jo tut­tuun ta­paan fi­naa­li rat­kais­tiin ran­gais­tus­pot­kuil­la. Vas­tas­sa fi­naa­lis­sa oli kaa­ri­na­lai­nen Kaa­po. Vii­mei­sen pot­kun jäl­keen kaik­ki kat­so­mos­sa ol­leet jouk­ku­e­ka­ve­rit rien­si­vät ken­täl­le. Vir­kiä oli voit­ta­nut!

His­to­ri­an kir­jo­ja se­la­tes­sa ei löy­ty­nyt Vir­ki­än voit­toa ky­sei­ses­tä tur­nauk­ses­ta. 25 jouk­ku­een sar­jan voit­toa voi pi­tää hie­no­na esi­merk­ki­nä hy­vin teh­dys­tä työs­tä. Hy­myt, jot­ka tyt­tö­jen sekä pin­kik­si hiuk­sen­sa vär­jän­neen val­men­ta­ja To­pi­as Mäen kas­voil­ta pais­toi, jää­vät elä­mään ikui­ses­ti. To­pi­ak­sen sa­no­ja lai­na­ten ”Löy­lyä lis­säää”.

Ke­sän toi­nen pää­ta­pah­tu­ma Kok­ko­la Cup jär­jes­tet­tiin kak­si viik­koa Wasa Foot­bal­lin jäl­keen. Tä­hän­kin tur­nauk­seen jouk­ku­eem­me läh­ti kol­men jouk­ku­een voi­min. Ja jo­kai­nen ha­lu­kas pe­laa­ja pää­si taas ko­ke­maan tur­naus­tun­nel­man. Myös Kok­ko­las­sa saim­me koh­da­ta sekä tut­tu­ja et­tä uu­sia vas­tus­ta­jia.

Pe­lit me­ni­vät mai­ni­os­ta ja tyt­tö­jen yh­teis­hen­ki oli hie­noa seu­rat­ta­vaa. Kok­ko­la Cup päät­tyy pe­rin­tei­ses­ti sun­nun­tai­na mi­ta­li­pe­lei­hin ja jouk­ku­eem­me pe­la­si tien­sä näi­hin tois­ta vuot­ta put­keen. Vii­me vuo­den mes­ta­ruu­den jat­kok­si saim­me tänä vuon­na ho­pe­a­mi­ta­lit ko­tiin vie­tä­vik­si. Vaik­ka ho­pea tun­tui tuo­na au­rin­koi­se­na sun­nun­tai­na pet­ty­myk­sel­tä, on se jo nyt kir­kas­tu­nut mie­lis­sä. Myös tämä tur­naus oli hie­no osoi­tus jouk­ku­ees­tam­me.

Kesä toi voit­to­ja ja niis­tä saam­me ol­la yl­pei­tä. Kui­ten­kin jouk­ku­ees­sam­me tär­kein asia on jo­kai­seen pe­laa­jaan pa­nos­ta­mi­nen. Jo­kai­sel­le tar­jo­taan mah­dol­li­suus pe­la­ta, har­joi­tel­la ja ke­hit­tyä oman ta­son­sa mu­kaan. Ete­lä-Poh­jan­maal­la on to­tu­tus­ti luo­tet­tu yh­teis­jouk­ku­ei­den voi­maan. Yk­si pe­laa­ja tuol­ta, toi­nen tääl­tä ja kol­mas siel­tä. Näin on py­rit­ty luo­maan kil­pai­lu­ky­kyi­siä jouk­ku­ei­ta, mut­ta pe­laa­ja­mää­rät ovat pie­nen­ty­neet.

Myös Vir­ki­äs­sä jouk­ku­ei­den lo­pet­ta­mi­nen on ar­ki­päi­vää. Me py­rim­me omal­la esi­mer­kil­läm­me näyt­tä­mään, et­tä La­pu­al­la on har­ras­tuk­sia, mis­tä va­li­ta. Ar­vot pi­de­tään koh­dil­laan. Jouk­ku­eem­me me­nes­tys sekä ken­täl­lä et­tä sen ul­ko­puo­lel­la on sii­tä to­dis­te. Vir­ki­än T11-12 jouk­ku­een 42 pe­laa­jaa, 5 val­men­ta­jaa, 3 huol­ta­jaa, jouk­ku­een­joh­ta­ja ja ra­has­ton­hoi­ta­ja kiit­tää ja ku­mar­taa.

AT