Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Vii­me vii­kon tiis­tai-il­ta­na Jo­an­na Ly­beck, 20, pok­ka­si Vuo­den nuo­ri si­joit­ta­ja -pal­kin­non Hel­sin­gis­sä, van­hal­la yli­op­pi­las­ta­lol­la tois­ta ker­taa jär­jes­te­tys­sä Pörs­si­gaa­las­sa. Pal­kit­ta­vi­na oli­vat par­haat seit­se­mäs­sä ka­te­go­ri­as­sa, joi­ta nuo­ren si­joit­ta­jan li­säk­si oli­vat muun mu­as­sa vuo­den si­joit­ta­ja­suh­de­joh­ta­ja, kier­to­ta­lou­den edel­lä­kä­vi­jä ja pa­ras hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja.

Pörs­si­gaa­laa seu­ran­nee­na päi­vä­nä Jo­an­na Ly­beck on saa­mas­taan pal­kin­nos­ta yhä häm­men­ty­nyt.

– En mei­naa vie­lä­kään ym­mär­tää, mitä olen voit­ta­nut. Ihan tosi mah­ta­val­ta tun­tuu. Kisa oli tiuk­ka ja ihan kuka vain meis­tä vii­des­tä oli­si voi­nut voit­taa, hän ko­ko­aa tun­to­jaan.

Ka­te­go­ri­oi­den par­haat rat­ke­si­vat ylei­sö­ää­nes­tyk­sen pe­rus­teel­la, kun taas eh­dok­kaat ni­me­si si­joi­tu­sa­lan am­mat­ti­lai­sis­ta koos­tu­nut tuo­ma­ris­to.

– Oli tosi iso kun­nia jo pääs­tä eh­dol­le.

Jo­an­na Ly­beck tie­si jo La­pu­an ylä­kou­lun ysi­luok­ka­lai­se­na, mitä ha­lu­aa. Ke­vääl­lä 2018 hän vas­ta­si La­pu­an Sa­no­mien gal­lu­piin, jo­hon haas­ta­tel­tiin lu­kui­sia la­pu­a­lais­nuo­ria sii­tä, mi­hin he ylä­kou­lun tai lu­ki­on jäl­keen ha­lu­si­vat.

Toi­mit­ta­jan mie­leen hän jäi mää­rä­tie­toi­suu­del­laan. Ly­beck ha­lu­si Hel­sin­kiin Res­sun lu­ki­oon, jos­sa ai­koi kou­lun laa­jas­ta kie­li­kurs­si­tar­jon­nas­ta va­li­ta it­sel­leen kii­nan kie­len. Hän koki sen ede­saut­ta­van tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mi­aan. Li­säk­si hän il­moit­ti ha­lun­neen­sa jo päi­vä­ko­dis­ta läh­tien opis­ke­le­maan lää­ke­tie­teel­li­seen.

Ly­beck muis­taa yhä omat vas­tauk­sen­sa ja nyt ne hiu­kan hu­vit­ta­vat hän­tä. Ihan noi­den suun­ni­tel­mien mu­kaan ei elä­mä ole nyt 20-vuo­ti­aal­la nuo­rel­la men­nyt.

– Res­suun en pääs­syt, mut­ta me­nin Hel­sin­gin luon­non­tie­de­lu­ki­oon. Kii­nan kiel­tä en osaa vie­lä­kään ei­kä se eh­kä ole enää mun jut­tu. Kiel­ten opis­ke­lu kyl­lä kiin­nos­taa.

Yli­op­pi­laak­si hän kir­joit­ti ke­vääl­lä 2022. Par­hail­laan hän pi­tää vä­li­vuot­ta rat­kais­tak­seen, min­ne ha­lu­aa ha­kea. Lää­ke­tie­teel­li­nen on yhä yk­si vaih­to­eh­to, sen li­säk­si myös luon­non­tie­teel­li­set alat.

Am­mat­ti­lai­sek­si si­joit­ta­jak­si hän ei ha­lua – mitä sil­lä edes tar­koi­te­taan?

– Ahaa, ei­hän tämä ole­kaan niin vai­ke­aa, vaan oi­ke­as­taan ai­ka ki­vaa, Ly­beck muis­taa aja­tel­leen­sa ryh­dyt­ty­ään pe­reh­ty­mään yri­tys­maa­il­maan, osa­ke­kurs­sei­hin ja osak­kei­siin si­joit­ta­mi­seen.

Hän oli tuol­loin 15 – 16-vuo­ti­as lu­ki­o­lai­nen, ja ys­tä­vän­sä hou­kut­te­lun an­si­os­ta in­nos­tui ha­ke­maan pörs­si­lä­het­ti­läs-kurs­sil­le, jon­ne pää­si 2019.

– Myös isä­puo­le­ni on ai­na ol­lut kiin­nos­tu­nut si­joit­ta­mi­ses­ta ja si­joit­taa to­sis­saan. Kes­kus­te­lem­me pal­jon näis­tä asi­ois­ta.

Mikä hom­mas­sa sit­ten oi­kein kieh­too? Ly­beck il­moit­taa heti – en­nen kuin asi­aa eh­tii ky­syä – et­tei ha­lua mil­jo­nää­rik­si, vaan hä­nel­le riit­tää, et­tä oma ta­lous on niin hy­väs­sä ja­mas­sa, et­tä pys­tyy elä­mään va­paas­ti. Et­tä on ta­lou­del­li­ses­ti riip­pu­ma­ton. Hän miet­tii niin­kin pit­käl­le, et­tä mitä tu­le­vai­suu­des­sa ta­pah­tuu elä­ke­jär­jes­tel­mäl­le, saa­vat­ko hä­ne­ni­käi­sen­sä elä­ket­tä lain­kaan.

– Hie­noa täs­sä on se, et­tä pys­tyy vai­kut­ta­maan suo­ma­lai­siin yh­ti­öi­hin ja tu­ke­maan nii­tä sekä pää­see lait­ta­maan ra­han kier­tä­mään. Opis­ke­li­ja­bud­je­til­la ei ole va­raa lait­taa suu­ria sum­mia, mut­ta jos yli­mää­räis­tä jää. Pe­ri­aat­tee­ni on, et­tä si­joi­tan vain sen, mikä mi­nul­la on va­raa hä­vi­tä. Si­joi­tan myös it­see­ni, hän nau­rah­taa.

Ko­ti­mai­suus on nuo­rel­le si­joit­ta­jal­le tär­keä ar­vo, mut­ta on mui­ta­kin.

– Ha­lu­an tun­tea hy­vin yri­tyk­set, joi­hin si­joi­tan. Jos os­tan ul­ko­mais­ten yri­tys­ten osak­kei­ta, en os­ta nii­tä sel­lai­sil­ta, jot­ka käyt­tä­vät lap­si­työ­voi­maa. Yri­tys­ten pi­tää ol­la myös si­tou­tu­nei­ta il­mas­ton­muu­tok­sen eh­käi­se­mi­seen.

Ly­beck ei ole to­del­la­kaan ryh­ty­nyt si­joit­ta­jak­si help­poon maa­il­man­ti­lan­tee­seen. En­sin tuli ko­ro­na, sen jäl­keen Uk­rai­nan sota.

– On­han tämä ol­lut hek­tis­tä ai­kaa, hän ku­vaa.

Si­joit­ta­jan pa­nii­kis­ta hä­nel­lä ei sen­tään ole tie­toa, ah­dis­tuk­ses­ta kyl­lä­kin.

– Kun Uk­rai­nan sota al­koi, seu­ra­sin päi­vit­täin salk­ku­ni ti­lan­net­ta, kun nor­maa­lis­ti teen sen kol­me, nel­jä ker­taa vii­kos­sa. Tuli iso drop­pi, kaik­ki näyt­ti pu­nais­ta ja sit­ten al­koi ah­dis­taa.

Niin­pä it­se­ään suo­jel­lak­seen hän pis­ti hom­man jäi­hin ja py­syi pois­sa salk­kun­sa seu­rai­lus­ta pari kuu­kaut­ta.

– En ole kui­ten­kaan lan­nis­tu­nut. Pörs­si­koor­di­naat­to­ri­ni Mar­ja-Lee­na Haa­pa­nen on saa­nut mi­nua vä­hän rau­hoi­tet­tua. Täl­lai­nen kuu­luu osa­ke­mark­ki­noil­le.

Ly­beck us­koo si­joit­ta­mi­ses­ta tu­le­van it­sel­leen elä­män­ta­pa. Mo­net ky­sy­vät hä­nel­tä neu­vo­ja, mi­hin osak­kei­siin si­joit­taa. Hän ei kui­ten­kaan ha­lua an­taa konk­reet­ti­sia koh­tei­ta, kos­ka kat­soo, et­tei ole am­mat­ti­lais­si­joit­ta­ja. Mut­ta eteen­päin hän aut­taa ja kan­nus­taa kaik­kia mie­lel­lään: mi­ten pe­rus­taa sääs­tö­ti­li, mi­ten voi ke­rä­tä tie­toa ja niin edel­leen.

Eten­kin hän toi­voo, et­tä nuo­ret nai­set in­nos­tui­si­vat asi­as­ta ny­kyis­tä enem­män. Hei­tä on va­li­tet­ta­van vä­hän, vaik­ka suun­ta on pa­rem­paan. Po­jat ovat sel­ke­äs­ti ak­tii­vi­sem­pia.

Ly­beck on toi­mi­nut nyt kak­si vuot­ta myös jä­sen­koor­di­naat­to­ri­na Nais­ten Omas­sa Pörs­sik­lu­bis­sa, NoP:ssä.

– Päi­vi­tän net­ti­si­vu­ja, edus­tan yri­tys­vie­rai­luil­la, toi­min emän­tä­nä klubi-il­lois­sa, jois­sa meil­lä on joka kuu­kau­si vie­rai­li­ja eri pörs­siyh­ti­öis­tä ker­to­mas­sa tu­le­vai­suu­den nä­ky­mis­tä.

Vaik­ka si­joit­ta­mis­ta aja­tel­len ajat ovat an­ke­at, Ly­beck ei ole ha­vain­nut klu­bil­la in­non hä­vi­ä­mis­tä tai edes laan­tu­mis­ta.

– Nyt eh­kä mie­ti­tään, mil­loin ja mi­hin si­joit­taa.