An­na Jäät­teen­mä­ki

an­na.jaat­teen­ma­ki@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Mil­ja Kor­pe­la on kir­joit­ta­nut ru­no­ja niin kau­an kuin pys­tyy muis­ta­maan. Tänä ke­vää­nä nuo­rel­ta nai­sel­ta on jul­kais­tu ru­no­kir­ja ni­mel­tä Älä it­ke.

– Jo ala-as­teel­la rus­ta­sin omia ly­hyi­tä ru­non­pät­kiä. Ylä­as­teel­la ru­not pi­te­ni­vät ja aloin kir­joit­taa nii­tä vih­koon muis­tiin.

Kor­pe­la ker­too, et­tä in­nos­tus kir­joit­ta­mi­seen on lap­suu­den pe­ru­ja.

– Mi­nul­le lu­et­tiin pal­jon, ja jo ala-as­teel­la olin in­nos­tu­nut kai­kis­ta lu­ku­teh­tä­vis­tä ja kir­ja­e­sit­te­lyis­tä. Oli kiin­nos­ta­vaa tie­tää, mi­ten kir­jo­ja kir­joi­te­taan ja tyk­kä­sin, kun sa­na­va­ras­to ke­hit­tyi, mitä enem­män luin.

Kor­pe­la on kir­joit­ta­nut myös pie­niä ta­ri­noi­ta mut­ta sa­noo, et­tä ru­not tu­le­vat au­to­maat­ti­ses­ti ja luon­nos­taan.

– Saan jon­kin aja­tuk­sen ru­non ai­hees­ta, ja sit­ten mi­nun on pak­ko saa­da se val­miik­si. Poh­din sa­no­ja ja käyn eri vaih­to­eh­to­ja mie­les­sä­ni läpi, mut­ta kai­ken kaik­ki­aan ru­not syn­ty­vät ai­ka hel­pos­ti, Kor­pe­la ker­too.

Ai­hei­ta ru­noi­hin hän on saa­nut ja saa omas­ta elä­mäs­tään sekä su­ku­lais­ten ker­to­muk­sis­ta.

In­no­kas­ta ru­noi­li­jaa oli kau­an kan­nus­tet­tu jul­kai­se­maan ai­kaan­saan­nok­si­aan, ja vii­mein ke­vääl­lä tuli het­ki, kun Kor­pe­la ajat­te­li, et­tä oli­si hie­noa saa­da kir­joi­te­tut ru­not konk­reet­ti­seen muo­toon.

– Ru­no­ja oli ker­ty­nyt niin pal­jon, ja mi­nul­la oli tiet­ty­jä suo­sik­ke­ja, jot­ka ha­lu­sin koo­ta yk­siin kan­siin.

Lue li­sää tiis­tain La­pu­an Sa­no­mis­ta.