Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Minna Vainionpää
Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä on kulunut 50 vuotta, mutta 96-vuotias Sulo Saikkonen muistaa tapahtumat ja oman roolinsa vahinkotarkastajana poikkeuksellisen tarkasti. Saikkonen toimi tuolloin Lapuan ammattikoulun opettajana, mutta teki sivutoimena työkseen autovahinkotarkastuksia. Räjähdyksen jälkeen hän sai tehtäväkseen tarkastaa räjähdysalueen läheisyydessä olleet ajoneuvot.
– Kyllä se oli aivan poikkeuksellinen tilanne. Olin tehnyt vahinkotarkastuksia jo lähes 20 vuotta, mutta tällaista ei ollut tullut vastaan, Saikkonen kertoo.
Räjähdyksen aiheuttamia aineellisia vahinkoja selvittämään asetettiin valtioneuvoston toimesta lautakunta, jonka tehtävänä oli arvioida tuhoja ja antaa lausunnot korvauksia varten. Lautakunnan jäseniä olivat hovioikeudenneuvos Pentti Ahmas, hallitusneuvokset Kauko Vartiainen ja Pentti Heikkilä puolustusministeriöstä sekä lapualaisina edustajina kauppalanjohtaja Kimmo Karttunen ja pankinjohtaja Antti Lassila. Sihteereinä toimivat Pentti Miettinen puolustusministeriöstä ja pankinjohtaja Pekka Rantala Lapualta.
Työssä käytettiin myös ulkopuolisia asiantuntijoita, joita myös Saikkonen edusti.
– Ohje oli selkeä, riita-asioita ei saa tulla. Kaikki piti hoitaa niin, että ihmiset saavat korvaukset ilman erimielisyyksiä.
Saikkosen tehtävänä oli tarkastaa tuolloin Paukun alueen pysäköintialueella olleita autoja ja kirjata ylös niiden vauriot. Tehtaan pysäköintialue oli nykyisen Nesteen huoltoaseman takana. Lisäksi kaksi autoa oli räjähdyksen sattuessa tehdasalueella.
Tarkastukset alkoivat nopeasti, jo pääsiäisen jälkeisellä viikolla huhtikuussa 1976.
– Tein tarkastuksia iltaisin oman työpäiväni jälkeen, keskimäärin neljä autoa ehti käydä läpi illan aikana. Yhteensä tarkastettavia autoja oli yli 40.
Työ oli järjestetty niin, että patruunatehtaalta oli mukana henkilö hoitamassa käytännön järjestelyjä ja yhteydenpitoa auton omistajiin, jotka olivat paikalla tarkastuksen aikana.
Räjähdys oli singonnut ympäristöön betonia ja rakennusten osia, mutta suurin osa autojen vaurioista ei kuitenkaan syntynyt sirpaleista.
– Paineaalto oli se, joka teki suurimman tuhon. Moni auto näytti ulospäin ehjältä, mutta kun painoi kattoa tai ovea, pelti antoi periksi. Siitä oli kadonnut jännitys.
Lähellä räjähdyspaikkaa olleet ajoneuvot kärsivät pahimmat vauriot. Tehdasalueella olleet kaksi autoa menivät molemmat lunastuskuntoon.
– Yksi Simca 1000 oli jäänyt betonikappaleiden alle. Sitä ei enää korjattu.
Saikkonen muistaa myös, että eri automerkkien välillä oli eroja siinä, miten ne kestivät paineaallon.
– Saab 96 kesti yllättävän hyvin. Sen kananmunanmallinen muoto suojasi koria, vaikka sisällä oli vaurioita. Esimerkiksi lämmityslaitteen kuoria hajosi ja verhoiluja irtosi.
Yksi auto vietiin korjattavaksi Seinäjoelle Penkon koritehtaalle, mutta pääosin autojen omistajien kanssa tehtiin kertakorvaussopimukset.
– Sen jälkeen jokainen hoiti itse korjaukset haluamallaan tavalla.
Vaikka taustalla oli järkyttävä onnettomuus, Saikkonen muistaa ihmisten toimineen rauhallisesti.
– Kaikki, jotka tulivat paikalle, pystyivät keskittymään asiaan ja sopimaan korvauksista. Se jäi mieleen.
Autojen vahingot olivat kuitenkin vain yksi pieni osa laajaa kokonaisuutta, sillä räjähdyksen mittakaava oli poikkeuksellinen. Paineaalto rikkoi ikkunoita laajalla alueella ja vaurioitti kymmeniä rakennuksia, henkisistä vaurioista puhumattakaan.
– Autojen peltivauriot olivat lopulta pieni asia kaiken muun rinnalla, Saikkonen sanoo hiljaa.
Puolen vuosisadan jälkeen muistot ovat edelleen kirkkaita. Yhdessä silmänräpäyksessä tapahtuneella onnettomuudella oli suuri vaikutus koko paikkakuntaan. Aikalaiset kantavat sitä edelleen mukanaan monenlaisina muistojälkinä.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?