Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Vii­mei­ses­sä Ke­sää Kaup­pa­ka­dul­la -ta­pah­tu­mas­sa muu­ta­ma osal­lis­tu­ja hie­rai­si sil­mi­ään näh­des­sään maas­sa ma­kaa­van mie­hen, jol­la oli sy­lis­sään tyy­ny. Hep­pu on ku­lu­van kuu­kau­den Van­han Pau­kun re­si­dens­si­tai­tei­li­ja Step­hen Shee­han. Hän on ko­toi­sin Eng­lan­nis­ta, Mer­sey-joen ran­nal­la si­jait­se­vas­ta Bir­ken­he­a­din kau­pun­gis­ta Be­at­les-kau­pun­ki Li­ver­poo­lin naa­pu­ris­ta.

– Asun La­pu­al­la vii­ti­sen viik­koa ja ku­vaan elo­ku­vaa, jon­ka ni­me­nä on All blon­de pe­op­le should be shot (suom. "Kaik­ki vaa­le­a­tuk­kai­set pi­täi­si am­pua"), Shee­han ker­too.

– Fil­mi kä­sit­te­lee ul­ko­nä­köön pe­rus­tu­vaa luo­kit­te­lua ja ar­vos­te­lua. Suo­mes­sa on pal­jon vaa­le­a­tuk­kai­sia ih­mi­siä, sik­si va­lit­sin tä­män tit­te­lin fil­mil­le. "Vaa­le­a­tuk­kai­nen" voi vii­ta­ta mi­hin ta­han­sa ul­ko­nä­köön liit­ty­vään seik­kaan.

The best de­ci­si­on ever

Elo­ku­va- ja per­for­mans­si­tai­tei­li­ja ker­too ke­hit­ty­neen­sä tai­tei­li­jak­si "pa­kos­ta".

– Olin lap­se­na kiin­nos­tu­nut tai­teen te­ke­mi­ses­tä. Mut­ta kun ym­pä­ril­lä ole­vat ih­mi­set tois­ti­vat tois­ta­mas­ta pääs­ty­ään, et­tei tai­teel­la elä, niin aloin us­koa hei­tä, mies ker­taa.

– Niin­pä tein ihan ta­val­li­sia päi­vä­töi­tä muun mu­as­sa van­hus­ten pa­ris­sa ja lii­kun­na­noh­jaa­ja­na. Olin kui­ten­kin koko ajan ihan ma­sen­tu­nut, Shee­han muis­taa.

– Kaks­vi­to­se­na ta­ju­sin, et­tä en voi enää jat­kaa näin ja läh­din yli­o­pis­toon opis­ke­le­maan tai­det­ta. Se oli elä­mä­ni pa­ras pää­tös. Val­mis­tuin tai­teen mais­te­rik­si ke­sä­kuus­sa.

Around the globe

Step­hen Shee­ha­nin töi­tä on ol­lut esil­lä ar­vos­te­tuis­sa näyt­te­lyis­sä.

– Nyt vii­mek­si olin mu­ka­na ny­ky­tai­teen bien­naa­lis­sa Li­ver­poo­lis­sa. Näyt­teil­lä oli elo­ku­va­ni Par­rot Ref­lec­ti­on. Vain kym­me­nen tai­tei­li­jaa hy­väk­syt­tiin "as­so­ci­a­te ar­tist" -oh­jel­maan, tai­tei­li­ja ker­too tyy­ty­väi­se­nä.

– Vii­me ke­vää­nä vie­tin kuu­kau­den tai­tei­li­ja­re­si­dens­sis­sä Al­ba­nys­sa New Yor­kin osa­val­ti­os­sa, tu­le­va­na tal­ve­na läh­den Sao Pau­loon, en­si ke­sä­nä In­ti­aan re­si­dens­siin, tai­tei­li­ja lis­taa.

Art is in the

ex­pe­rien­ce

Mitä ha­lu­at vä­lit­tää elo­ku­vil­la­si ja per­for­mans­seil­la?

– Elä­mä on ab­sur­dia. Se muut­tuu het­kes­sä, se on herk­kää ja kau­nis­ta.

En­tä mikä on tai­teen mer­ki­tys?

– He­rät­tää tun­net­ta, saa­da tai­tees­ta naut­ti­ja ko­ke­maan jo­ta­kin uut­ta. Eh­kä tai­de on myös ku­ten us­kon­to: Se on hy­vin hen­ki­lö­koh­tais­ta ja an­taa voi­maa, Step­hen Shee­han poh­tii.

– Moni meis­tä jou­tuu an­ta­maan it­ses­tään jat­ku­vas­ti muil­le, mut­ta tai­teen ko­ke­mi­nen voi ol­la juu­ri si­nun oma het­ke­si. Tai­de on jo­kai­sel­le eri­lai­nen, tär­keä ko­ke­mus.

Re­mem­be­ring El­sie

Tai­tei­li­ja ko­ros­taa sitä, et­tä elä­mää ei saa tuh­la­ta. Pi­tää naut­tia ja heit­täy­tyä.

– Hoi­din jos­kus van­haa rou­vaa ni­mel­tä El­sie. Hän oli va­ka­vas­ti sai­ras, ei­kä pääs­syt juu­ri ulos. Yh­te­nä päi­vä­nä hän sa­noi mi­nul­le, et­tä ei ole tun­te­nut sa­de­pi­sa­roi­ta ihol­laan kol­meen vuo­teen ja pyy­si, et­tä kun seu­raa­van ker­ran sa­taa, voi­sin­ko vie­dä hä­net pi­ha­maal­le, mies jut­te­lee.

– Sa­ma­na il­ta­na hän me­neh­tyi. Hän ei eh­ti­nyt enää tun­tea sa­det­ta. Älä siis kos­kaan jätä me­ne­mät­tä ulos, kun sa­taa. Whe­ne­ver it rains, go out­si­de.

Li­sää Shee­ha­nis­ta voit lu­kea esi­mer­kik­si hä­nen net­ti­si­vul­taan osoit­tees­ta http://www.step­hen-shee­han.com/. Shee­ha­nin La­pu­al­la ku­vaa­ma fil­mi on esil­lä kult­tuu­ri­kes­kus Van­has­sa Pau­kus­sa syys­kuus­sa.