Näyt­te­li­jä, lau­sun­ta­tai­tei­li­ja Timo Kan­kai­nen tul­kit­see ru­no­ta­ri­noi­ta Jou­ko Iko­lan te­ok­sis­ta Hy­vyyt­tä on ja Yk­si pyhä yh­tei­nen tänä il­ta­na tuo­mi­o­kir­kos­sa.

– Nel­jä­kym­men­tä vuot­ta, seit­se­män seu­ra­kun­taa ja tu­han­sia ih­mis­koh­ta­loi­ta ja jo­kai­seen ta­ri­naan jo­ta­kin omas­ta ki­vus­ta ja ilos­ta. Niis­tä syn­tyi Hy­vyt­tä on -kir­ja, Jou­ko Iko­la pal­jas­taa.

– Toi­von, et­tä ru­not an­tai­si­vat oi­ke­an ää­nen ar­ki­päi­vän roh­keil­le ja hil­jai­sil­le tais­te­li­joil­le, joi­ta olen työs­sä­ni ta­van­nut. He ovat mi­nul­le, puut­teis­taan huo­li­mat­ta, Ju­ma­lan loh­dut­ta­va kuis­kaus pe­lon ja apa­ti­an maa­il­mas­sa, Iko­la ker­too.

– Olen ko­ke­nut näi­den ta­ri­noi­den ää­rel­lä hy­vin vah­va­na Hen­ry Moo­ren vii­sau­den "Tuon­puo­lei­nen löy­tyy sii­tä, mikä on lä­hin­nä mei­tä, pil­kah­dus ih­mees­tä vä­häi­sim­mäs­sä­kin elä­män hen­käyk­ses­sä."

Il­lan mu­sii­kis­ta vas­taa Ant­ti Pu­ro­la. Esi­tys kes­tää noin tun­nin, sen jäl­keen on tar­jol­la kah­vit seu­ra­kun­ta­ta­lol­la.

MYH