Kou­lut ovat au­en­neet ja pe­lot­ta­van ko­ro­na­e­tä­kou­lu­di­gi­loi­kan jäl­keen on otet­tu vie­lä pe­lot­ta­vam­pi ta­kai­sin­lä­hi­kou­luun­loik­ka.

Uu­det asi­at tup­paa­vat pe­lot­ta­maan, var­sin­kin jos se tar­koit­taa, et­tä it­se pi­tää teh­dä jo­tain uut­ta. Ihan pie­nel­lä lap­sel­la tätä on­gel­maa ei ole, roh­ke­as­ti läh­de­tään kä­ve­le­mään vaik­ka hä­ti­nä osa­taan seis­tä. Mut­ta sii­nä vai­hees­sa kun on ai­ka ajaa pyö­räl­lä on pel­kää­mi­nen­kin jo opit­tu. Vaa­tii roh­keut­ta hy­pä­tä pyö­rän pääl­le il­man apu­pyö­riä.

Nuo­re­na en­sim­mäi­set ker­rat au­ton ra­tis­sa ovat pe­lot­ta­via, sa­moin tur­val­li­ses­ta lap­suu­den­ko­dis­ta omaan asun­toon muut­ta­mi­nen. Ai­kui­se­na taas voi ol­la vai­kea ha­kea uut­ta työ­tä jos on va­ki­työ. Vaik­ka se ei oli­si sitä mis­sä ha­lu­ai­si lop­pu­e­lä­mään­sä viet­tää, on va­ki­nai­ses­ta työs­tä läh­te­mi­nen uu­teen pe­lot­ta­vaa.

Myös tu­tun ja tur­val­li­sen kou­lu­tien päät­ty­mi­nen ja uu­teen opi­nah­joon siir­ty­mi­nen voi ol­la pe­lot­ta­vaa. Tänä ke­vää­nä vie­lä ta­val­lis­ta­kin jän­nem­pää kuin ai­em­min.

On vai­kea juh­lis­taa päät­tö­to­dis­tus­ta kun ei voi kun­non juh­lia jär­jes­tää. Vir­tu­aa­li­ha­lauk­set ei­vät tun­nu niin läm­pi­mäl­tä kuin oi­ke­at. Mut­ta huo­li pois. Il­man juh­li­a­kin val­mis­tuu. It­se en eh­ti­nyt ha­ke­maan ylä­as­teen saa­ti kaup­pik­sen to­dis­tus­ta kun olin töis­sä, ja tra­de­no­mik­si­kin val­mis­tuin jou­luk­si, jo­ten ei­hän sil­loin sa­mal­la ta­val­la juh­lit­tu.

Ja jäl­leen käy sa­mal­la ta­val­la: puu­tar­hu­rin pa­pe­rit pi­täi­si saa­da kä­teen täs­sä tou­ko­kuus­sa – täl­lä ker­ral­la juh­li­mi­nen jää ko­ro­na­ra­joi­tus­ten vuok­si.

Mut­ta täs­sä kal­sa­ri­kän­nien lu­va­tus­sa maas­sa pys­tym­me var­mas­ti myös juh­lis­ta­maan op­pi­saa­vu­tuk­si­am­me etäi­syyk­sien pääs­tä, vaik­ka kesä on­kin ol­lut pe­rin­tei­ses­ti sitä ai­kaa kun suo­ma­lai­nen ta­vois­taan poi­ke­ten pak­kau­tuu la­ji­to­ve­rien­sa kyl­keen kiin­ni ja juh­lii läpi yön hyt­tys­ten syö­tä­vä­nä.

It­se voi­sin jäl­leen ker­ran juh­lis­taa päät­tö­to­dis­tus­ta­ni työn mer­keis­sä, puu­tar­has­ta­han ei­vät hom­mat te­ke­mäl­lä lopu. Juh­lan kun­ni­ak­si voi­sin vaik­ka kään­tää kas­vi­maa­ta skump­pa­la­si toi­ses­sa kä­des­sä. Is­tut­ta­mi­sen voi­sin jät­tää suo­si­ol­la seu­raa­vak­si päi­väk­si, tu­lee suo­rem­pia tai­mi­ri­ve­jä.

Juh­lan kun­ni­ak­si voi­sin myös hank­kia puu­tar­haa­ni uu­sia tai­mia, ja kun joku toi­nen hoi­taa esi­kas­va­tuk­sen, niin ei tar­vit­se edes jän­nit­tää itä­vät­kö sie­me­net.

La­pu­a­lai­sia hel­li­tään täs­sä­kin asi­as­sa. Han­tu­las­ta saa pe­ren­no­ja, pen­sai­ta, he­del­mä­pui­ta ja Kur­jen Puu­tar­hal­ta luo­mu­yrt­te­jä ja mui­ta syö­tä­viä.

Val­mis­tu­mi­sen kun­ni­ak­si voi vaik­ka­pa siis is­tut­taa it­sel­leen ome­na­puun. Se on val­mis­tu­jais­lah­ja joka lah­joo joka vuo­si uu­del­leen. El­lei käy niin­kuin al­le­kir­joit­ta­neel­la, et­tä jä­nö­jus­sit käy­vät ke­väi­sin syö­mäs­sä ne puut jot­ka on unoh­ta­nut suo­ja­ta.

Jo­ten juh­li­kaa roh­ke­as­ti, täs­tä­kin ke­vääs­tä sel­vi­tään!

Ja muis­ta­kaa tu­kea pai­kal­lis­ta!

Ire­na Ul­vi­nen
Vih­reä fe­mi­nis­ti
La­pu­an lai­dal­ta