Kuun­te­let­ko sinä, vai odo­tat­ko vain toi­sen pu­heen­vuo­ron lop­puun, et­tä pää­set sa­no­maan oman asi­a­si? Kun olet kes­kel­lä kes­kus­te­lua ja toi­nen pu­huu, poh­dit­ko vain, mi­ten vas­tai­sit tai kuin­ka ujut­tai­sit oman tär­ke­än asi­a­si kes­kus­te­luun mu­kaan?

Kuun­te­le­mi­nen on tär­keä tai­to. Me em­me riit­tä­väs­ti enää sitä har­joi­ta. Kuun­te­le­mi­nen on tär­ke­ää ja usein se yk­sin­kin riit­tää. Ys­tä­vä ei tar­vit­se vält­tä­mät­tä rat­kai­sua on­gel­miin­sa, vaan riit­tää, et­tä joku hän­tä kuun­te­lee.

Sil­loin, kun olin suu­rim­man su­ru­ni aal­to­jen vie­tä­vä­nä, en kai­van­nut loh­dut­ta­via sa­no­ja, tar­vit­sin vain ol­ka­pään, jo­hon no­ja­ta ja kor­vat, jot­ka kuun­te­li­vat. Kun saa ker­rot­tua on­gel­man­sa ja pu­ret­tua pääs­tään pois asi­at, jot­ka siel­lä pyö­ri­vät, huo­maa kuin­ka olo ke­ve­nee, sol­mut au­ke­a­vat ja jopa saat­taa löy­tää rat­kai­sut on­gel­miin, jot­ka vai­va­si­vat. Tämä lie­nee hyvä het­ki kiit­tää kaik­kia nii­tä ys­tä­vi­ä­ni, jol­le saan sään­nöl­li­ses­ti täl­läi­sen pur­kaus­te­ra­pi­a­pu­he­lun soit­taa.

Me ai­kui­set em­me py­säh­dy kuun­te­le­maan myös­kään lap­sia, vas­taam­me vain jo­tain yli­mal­kais­ta ja ajat­te­lem­me omia mu­ka­mas tär­ke­äm­piä asi­oi­ta. Mut­ta mikä voi­si ol­la tär­ke­äm­pää, kuin poh­din­ta sii­tä, ha­lu­ai­si­ko mie­lum­min su­per­voi­mak­si su­per­vah­vuu­den vai nä­ky­mät­tö­myy­den? En­tä oli­sit­ko sinä mie­lum­min yli­van­ha ja ri­kas vai to­si­nuo­ri ja köy­hä?

Kun up­pou­tuu kes­kus­te­le­maan pie­nen ih­mi­se­na­lun kans­sa, jon­ka mie­li­ku­vi­tus­ta maa­il­ma ei ole vie­lä kah­lin­nut, läh­tee oma­kin mie­li­ku­vi­tus lauk­kaa­maan. Ja jos kes­kit­tyi­sin lap­sen kans­sa käy­miin kes­kus­te­lui­hin täy­sil­lä, hel­pom­min eh­kä muis­tai­si, mitä on tul­lut lu­vat­tua. Kos­ka lap­si muis­taa, kos­ka lap­si vie­lä kuun­te­lee.

Ai­toa väit­te­ly­ä­kään ei syn­ny il­man kuun­te­le­mis­ta. Jos et kuun­te­le, mitä miel­tä toi­nen on, pää­dyt vain jank­kaa­maan omaa mie­li­pi­det­tä­si il­man mah­dol­li­suut­ta­kaan ke­hit­tyä. Tämä ko­ros­tuu ny­ky­ai­ka­na in­ter­ne­tin ih­meel­li­ses­sä maa­il­mas­sa, jo­ten eh­kä pa­rem­pi oli­si pu­hua niin ikään lu­e­tun ym­mär­tä­mi­ses­tä?

Lu­ku­tai­to on siis myös tär­ke­ää kuun­te­lu­tai­don li­säk­si. Toki tämä tar­koit­taa sitä, et­tä en­sin täy­tyy lu­kea jo­tain ym­mär­tääk­seen sen, mitä se tar­koit­taa. Käsi ylös, jos olet jos­kus jät­tä­nyt lu­ke­mat­ta jon­kun tie­to­suo­ja­lau­sek­keen tai vas­taa­van ja kui­tan­nut sil­ti sen lu­e­tuk­si teks­tin lo­pus­sa? En­tä, kun hait lai­naa pan­kis­ta, luit­ko eh­dot en­nen kuin kir­joi­tit ni­me­si al­le? Mi­ten sil­loin, kun teit pää­tök­sen toi­sen eh­do­tuk­sen poh­jal­ta, luit­ko mitä pää­tit, en­nen kuin ää­nes­tit? Lop­puun so­pi­nee täl­lä ker­ral­la edes­men­neen kir­jai­li­jan Jörn Don­ne­rin kir­ja­ker­hon mai­nok­ses­sa tun­ne­tuk­si te­ke­mä lau­sah­dus:

Lu­ke­mi­nen kan­nat­taa ai­na.

Ire­na Ul­vi­nen
Vih­reä fe­mi­nis­ti
La­pu­an lai­dal­ta