Olen hel­pot­ta­nut ka­ran­tee­ni­ah­dis­tus­ta­ni lä­hin­nä ole­mal­la mulk­ku so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vil­la. Et­si­mäl­lä et­sien olen löy­tä­nyt me­huk­kai­ta kes­kus­te­lu­ja lent­sun rii­vaa­man kan­san käy­des­sä tais­toon toi­si­aan vas­taan sii­tä, kuka on oi­ke­as­sa tai saa­ko lap­set hei­tel­lä pal­loa pi­hal­la. Olen heit­tä­nyt löy­lyä kiu­kaa­seen epä­mää­räi­sil­lä kom­men­teil­la, vä­lil­lä il­man mi­tään lo­giik­ka, vä­lil­lä kat­son­ta­kan­taa vaih­ta­en sekä vih­jei­tä mulk­kuu­des­ta­ni an­ta­en, il­man et­tä juu­ri ku­kaan on huo­man­nut mi­tään.

Tämä si­nän­sä har­mi­ton ajan­ku­lu sai mi­nut kui­ten­kin huo­les­tu­maan it­ses­tä­ni. Mik­si? Kos­ka mi­nul­la ei ole mi­tään ka­ran­tee­ni­ah­dis­tus­ta. Viih­dyn ny­ky­ään oi­kein hy­vin it­sek­se­ni. Työt lop­pui­vat kuin sei­nään, ei­kä mi­nul­la ole nii­tä ikä­vä. Teen töi­tä vain ra­han ta­kia, en so­si­aa­li­sen hy­väk­syn­nän. Ol­la kil­ju­mat­ta Le­vo­ton­ta Tuh­ki­moa muu­ta­man kuu­kau­den voi it­se asi­as­sa pe­las­taa sen mitä mi­nus­sa on pe­las­tet­ta­vaa. Kai­paan oi­ke­as­taan vain ikä­mies­hönt­sä­pal­loi­lua. Lenk­kei­ly oli ki­vaa kak­si ker­taa.

Jot­kut ys­tä­vä­ni is­tu­vat kuu­lem­ma il­to­ja jon­kun so­vel­luk­sen ää­rel­lä, mis­sä voi bai­la­ta etä­nä. Se toi­mii il­mei­ses­ti jo­ten­kin niin, et­tä ruu­dul­la on pu­hu­via päi­tä ym­pä­ri Suo­men ja sit­ten juo­daan vii­niä ja ju­tel­laan.

En ym­mär­rä. Tä­hän seik­kaan voi tie­ten­kin vai­kut­taa se to­si­a­sia, et­tä aloi­tin juh­li­mi­sen 1980-lu­vul­la va­paa-ajan mer­keis­sä. Vuo­des­ta 1995 juh­li­mi­nen on kuu­lu­nut työn­ku­vaan, ja minä olen juh­li­nut pal­jon. Juh­li­mi­nen on kui­ten­kin ny­ky­ään sen ver­ran rank­kaa puu­haa, et­tä teen sen mie­luum­min työ­ai­ka­na kor­vaus­ta vas­taan.

Mei­dän ta­lou­des­sa ta­lou­den ris­kien­hal­lin­ta kuu­luu mi­nul­le ja ta­lou­del­li­nen vas­tuun­kan­to avo­vai­mol­le­ni, ja kos­ka sai­raan­hoi­ta­jan eu­ro on juh­li­jan 50 sent­tiä niin se mah­dol­lis­taa mei­dän per­hees­sä jos­kus myös­kin mat­kus­te­lun.

Mat­koil­la­ni olen teh­nyt te­o­reet­tis­ta tut­ki­mus­ta la­pi­ois­ta. Mui­den ihail­les­sa kau­kai­sen maan kult­tuu­ria, näh­tä­vyyk­siä sekä hal­po­ja t-pai­to­ja, olen puo­les­ta­ni seu­ran­nut pai­kal­lis­ten työ­mies­ten on­net­to­mia la­pi­o­ta. Tie­dät­te­hän, sel­lai­sia joi­ta nä­kyy 1920-lu­vul­la teh­dys­sä ve­nä­läi­sis­sä elo­ku­vis­sa, mis­sä työ­läi­set ra­ken­ta­vat jo­tain suur­ta so­si­a­lis­tis­ta saa­vu­tus­ta.

Pit­kä pui­nen suo­ra var­si, ei kä­den­si­jaa ja me­tal­li­o­sa sa­man­lai­nen kuin suo­ma­lai­ses­sa kak­ku­la­pi­os­sa, jol­la rip­pi­lap­si leik­kaa en­sim­mäi­sen pa­lan juh­la­vie­rai­den ta­put­ta­es­sa taus­tal­la, kos­ka hän on nyt ai­kui­nen ja saa läh­teä juh­li­maan. Näi­tä on­net­to­mia kai­vaus­ka­lu­ja löy­tyy niin Eu­roo­pas­ta kuin Af­ri­kas­ta­kin. Myös Yh­dys­val­lois­sa, jos­sa jo vuon­na 1954 esi­tel­tiin en­sim­mäi­nen kau­pal­li­nen mal­li mik­ro­aal­tou­u­nis­ta, ke­hi­tys näyt­tää py­säh­ty­neen la­pi­oi­den koh­dal­la.

Kos­ka me nyt kui­ten­kin kuol­laan kaik­ki, ja la­pio tu­lee ole­maan tu­le­vai­suu­den No­kia, niin ajat­te­lin uu­del­lee­nor­ga­ni­soi­da rok­ki­bis­nek­se­ni pan­de­mi­an joh­dos­ta. Ha­ke­mus ELY-kes­kuk­seen on jo teh­ty. Kuka läh­tee kus­kik­si?

Paap­pa

Tiis­te­läi­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man