Ny­kyi­sin jo elä­köi­ty­nyt kum­mi­tä­ti­ni osa­si ai­na va­li­ta ke­sä­lo­man­sa täy­del­li­ses­ti, koko ke­sän kau­neim­mat ke­lit sat­tui­vat ai­na sa­maan ai­kaan kuin hä­nen ke­sä­lo­man­sa.

Kum­mi­tä­ti­ni työ­ka­ve­reil­la oli ta­pa­na odo­tel­la, mi­hin ajan­koh­taan hän suun­nit­te­li lo­maan­sa ja pyr­ki­vät pi­tä­mään sa­moi­hin ai­koi­hin. It­se on­nis­tun lo­mai­le­maan ai­na sa­tei­sim­paan ai­kaan. Ja oli sit­ten ky­sees­sä kori-, jal­ka-, len­to- tahi pe­sä­pal­lo, niin kah­des­ta jouk­ku­ees­ta pää­dyn kan­nus­ta­maan ai­na sitä joka hä­vi­ää – vaik­ka oli­si ol­lut joh­dos­sa sii­nä vai­hees­sa kun ryh­dyin ot­te­lua seu­raa­maan. Mi­ten­kään ta­va­no­mais­ta ei ole myös­kään, et­tä on­nis­tun kau­pas­sa täl­läy­ty­mään ai­na sii­hen jo­noon joka va­lin­ta­ni jäl­keen hi­das­tuu ja hi­das­tuu niin, et­tä vie­res­sä ol­lut pi­dem­pi jono suo­ras­taan kii­tää ohit­se.

Huo­maan siis usein ole­va­ni huo­nol­la tuu­ril­la va­rus­tet­tu, mut­ta vaik­ka tie­dos­tan tä­män, olen sil­ti op­ti­mis­ti. Jos­sain vai­hees­sa tie­dän voit­ta­va­ni lo­tos­sa seit­se­män oi­kein, us­kon myös, et­tä Suo­mi voit­taa jää­kie­kos­sa kul­taa (ja 1995 tämä vih­doin pal­kit­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran) ja et­tä Suo­mi voit­taa Eu­ro­vii­sut (em­me kos­kaan unoh­da 2006).

Sil­lä mitä oli­si elä­mä il­man ra­ja­ton­ta op­ti­mis­mia? Olen vah­vas­ti sitä miel­tä, et­tä ih­mis­kun­ta kek­sii rat­kai­sun il­mas­tok­rii­siin ja jos­sain vai­hees­sa pys­tym­me kaik­ki elä­mään rau­has­sa mui­den kans­sa. Tie­dän, et­tä jos­kus on­nis­tun heit­tä­mään har­kois­sa kol­mo­sen suk­ka­na si­sään ja et­tä vih­doin hal­lit­sen ka­len­te­ri­a­ni ei­kä ka­len­te­ri­ni mei­kä­läis­tä. Op­ti­mis­mi saa ih­mi­sen yrit­tä­mään uu­del­leen, vaik­ka ei heti on­nis­tu, nou­se­maan ylös juok­su­kil­pai­lus­sa, vaik­ka kaa­tuu mat­kan puo­les­sa vä­lis­sä ja jää muis­ta pa­has­ti jäl­keen, ja juok­se­maan sil­ti en­sim­mäi­se­nä maa­liin (Virén ja 1972 juos­tu 10.000 m olym­pi­a­kul­ta).

Van­ha sa­nan­las­ku sa­noo, et­tä pes­si­mis­ti ei pety, mut­ta ei kyl­lä pety op­ti­mis­ti­kaan. Kos­ka jos nyt ei tänä lau­an­tai­na satu omaan lot­to­ri­viin täys­pot­tia, niin kyl­lä se var­mas­ti en­si vii­kol­la. Toi­vos­sa on hyvä elää.

Op­ti­mis­ti­na on myös haus­kem­paa elel­lä kuin pes­si­mis­ti­nä. Kos­ka kyl­lä­hän sitä on haus­kem­paa ol­la iloi­nen ja var­ma on­nis­tu­mi­ses­taan kuu­si päi­vää ja seit­se­män­te­nä pie­ni kir­pai­su, jos ei me­ne­kään asi­at ku­ten ku­vit­te­li, kuin et­tä kuu­si päi­vää synk­kä­nä var­mas­ta epä­on­nis­tu­mi­ses­taan ja pie­ni ilon pil­kah­dus kun kaik­ki ei men­nyt­kään pie­leen.

On­nis­tu­mi­sia uu­teen viik­koon!

Ire­na Ul­vi­nen
Vih­reä fe­mi­nis­ti
La­pu­an lai­dal­ta