Olen in­no­kas ur­hei­lun ys­tä­vä, "pää­a­lu­ee­na­ni" jää­kiek­ko (SPORT) ja jal­ka­pal­lo (VPS). Kaik­ki mah­dol­li­nen ur­hei­lu mitä te­le­vi­si­os­ta tu­lee, sekä mak­sul­li­sis­ta et­tä mak­sut­to­mis­ta lä­he­tyk­sis­tä. Har­ras­tuk­si­na mi­nul­la on met­säs­tys ja ka­las­tus lä­hes läpi vuo­den.

Seu­raa­va pa­ki­na­ni liit­tyy vii­me­tal­vi­seen pilk­ki­reis­suun. Tein vii­mei­sen pilk­ki­reis­su­ni 27.3. Vaa­san ve­sil­le, Vas­ki­luo­don Kuu­ta­mo­lah­teen. Jään vah­vuus noin 30 cm.

Olin jääl­lä klo 08.00. Kai­ra­sin nel­jä rei­kää Mora Ice Bee Cord­less 150 mm kai­ral­la, Bosch-18 V ak­ku­ko­neel­la ja aloin yrit­tää ah­ve­nia. Tal­vel­la käy­tiin vä­vyn kans­sa pari ker­taa yrit­tä­mäs­sä nii­tä ai­em­min saa­tu­ja 400-600g ah­ve­nia, mut­ta nyt ei reis­suis­ta oi­ke­as­taan tul­lut mi­tään.

Ah­ven­par­vea odo­tel­les­sa seu­ra­sin Au­ro­ra Bot­ni­an läh­töä koh­ti Uu­ma­jaa. Sit­ten äk­kiä jar­ru pä­räh­tää ja sii­maa me­nee vauh­dil­la en­sim­mäi­set pa­ri­kym­men­tä met­riä. Is­kun voi­mas­ta tie­sin heti mikä is­ki. SE on HAU­KI. En­nä­tys­hau­ki mi­nul­la on ol­lut 3,8 kg, jo­ten tie­sin tä­män ole­van eri ko­ko­luok­kaa.

Hei­tin pilk­ki­va­van syr­jään ja aloin vä­syt­tää ka­laa kä­sin, jon­ka jo­kai­nen pilk­ki­mies on par­haak­si ha­vain­nut isom­paa ka­laa vä­sy­tet­tä­es­sä. Näin ka­lan kol­man­nen pi­tem­män syök­syn jäl­keen. Val­ta­va kita, ta­sa­pai­no kur­kun pe­räl­lä. Hau­ki ra­vis­taa pää­tään ja ka­to­aa. Ve­dän va­ro­vas­ti hau­kea lä­hem­mäk­si, ka­lan pää tu­lee nä­ky­viin, tem­pai­sen nos­to­kou­kun, mut­ta ka­lan no­peus on ko­vem­pi, saan tar­tu­tet­tua kou­kun pään ta­ka­o­saan. Nyt syn­tyi­kin eri­koi­nen ti­lan­ne, pää on ohi pilk­ki­rei­äs­tä, pi­täi­si saa­da pa­ki­tet­tua niin, et­tä saan kään­net­tyä hau­en pään koh­ti pilk­ki­rei­kää.

Nyt pi­dän vain nos­to­kou­kun tiu­kal­la, an­ta­mat­ta yh­tään löy­sää. Otan toi­sen nos­to­kouk­ku­ni, joka on tar­koi­tet­tu lä­hin­nä ison ah­ve­nen kouk­kaa­mi­seen. Se­hän ha­jo­aa he­ti­mi­ten, kun yri­tän saa­da sil­lä ka­laa pa­ki­tet­tua.

Is­tun pilk­ki­jak­ka­ral­le ja alan miet­tiä seu­raa­vaa siir­toa. Al­kaa soit­to­kier­ros ka­ve­reil­le, jois­ta kol­man­nel­le osoi­tet­tu soit­to tuot­taa tu­lok­sen, mut­ta hän­kin on vie­lä yö­ta­mi­neet pääl­lä Su­vi­lah­des­sa. Sa­noo, et­tä tu­lee he­ti­mi­ten. ”Mitä otan mu­kaan”, hän heit­tää. ”Nos­to­kouk­ku riit­tää ja sinä it­se”, vas­taan. Kai saa­puu pai­kal­le, kun olen sii­nä is­tu­nut pilk­ki­jak­ka­ral­la jo noin tun­nin ja kym­me­nen mi­nuut­tia. Sii­nä ajas­sa eh­ti kai­ken­mois­ta aja­tel­la.

Kait­sun en­sim­mäi­set sa­nat, kun hän kurk­kaa pilk­ki­rei­kään ovat: ”Voi hel­vet­ti mikä hau­ki”!

Hä­nen nos­to­kou­kun avul­la saan pa­ki­tet­tua hau­kea taak­se­päin ja kiin­ni­tet­tyä sen pa­rem­mas­ta koh­den. Nyt alan ta­sai­ses­ti nos­taa isoa hau­kea 150 mm rei­kään. Ai­ka ta­val­la on lu­jas­sa tu­le­mi­nen, mut­ta ta­sai­ses­ti ve­tä­en mul­jau­tan hau­en jääl­le.

”Voi val­ta­vaa, mikä hau­ki!”, pää­see meil­tä lä­hes kuo­ro­no­mai­seen ää­neen. Hau­ki pot­kii voi­mal­la. Kait­su­kin te­kee vais­to­mai­sen liik­keen su­jaut­ta­en saap­paan pilk­ki­rei­än tilk­keek­si ai­van kuin se sii­hen mah­tui­si.

Ote­taan ku­vat ym. ja mi­toik­si mi­ta­taan 104 cm ja 8980 gram­maa.

Pau­li Knuut­ti­la

Kir­joit­ta­ja on syn­ty­jään la­pu­a­lai­nen ja viet­tä­nyt nuo­ruu­ten­sa Ru­has­sa