La­pu­a­lai­suus on vah­va osa mi­nua ja toi­si­naan he­rä­tän täl­lä vah­val­la sa­mais­tu­mi­sel­la­ni hil­peyt­tä tois­paik­ka­kun­ta­lai­sis­sa. Olen opis­kel­lut ja asu­nut siel­lä tääl­lä pää­ty­en mo­nes­ti poh­ti­maan, mik­si juu­ri la­pu­a­lai­suus on mi­nul­le näin mer­kit­tä­vää? Vaik­ka en asu enää La­pu­al­la, mik­si La­pu­al­le pa­laa­mi­nen ai­na saa pu­hu­maan le­vi­ää, in­nos­taa rul­laa­maan kaik­ki kirp­pik­set läpi ja käy­mään kes­ki­viik­ko­na to­ril­la? Mitä on se la­pu­a­lai­nen hei­mo­kult­tuu­ri?

Näen La­pu­an it­se­ään ra­ken­ta­va­na lin­tu­ko­to­na, jos­sa lei­vän­ha­ku­reis­sul­la käy­ty­ään on par­haim­mil­laan nos­ta­nut kät­tä joka kol­man­nel­le au­toi­li­jal­le ja jää­nyt suus­taan kiin­ni nel­jään kes­kus­te­luun mai­to­hyl­ly­jen vä­lik­köön. Pai­kal­lis­ta kaup­pa­kult­tuu­ria par­haim­mil­laan, kyl­lä­hän se it­se­ä­kin jos­kus nau­rat­taa. Täl­lai­nen on eh­kä suu­rem­mas­sa kau­pun­gis­sa asu­van mie­les­tä lä­hin­nä kau­his­tut­ta­vaa, mut­ta La­pu­al­la ol­laan mie­les­tä­ni kas­vet­tu sii­hen yh­tei­söl­li­syy­den hen­keen. Opis­ke­li­ja­kau­pun­gis­ta on mu­ka­va pa­la­ta la­keuk­sil­le tut­tu­jen ys­tä­väl­lis­ten kas­vo­jen pa­riin.

La­pu­as­sa on jo­tain sel­lais­ta sor­mia hi­ve­le­vää po­ten­ti­aa­lia. On sel­lais­ta pai­kal­lis­ta kult­tuu­ri­pää­o­maa, jota ei tule pi­tää it­ses­tään­sel­vyy­te­nä. En ole kos­kaan kuul­lut sa­not­ta­van la­pu­a­lai­sis­ta, et­tä he oli­si­vat ha­jut­to­mia tai maut­to­mia – he he­rät­tä­vät aja­tuk­sia ja saa­vat ai­kaan kes­kus­te­lua. La­pu­a­laa­set on si­suk­kai­ta ja sin­ni­ää vä­keä, asi­oi­ta lai­te­taan liik­keel­le ja kyl­lä ta­pah­tuu. Kes­kus­tan tyh­je­ne­vät lii­ke­ti­lat tot­ta­kai huo­let­ta­vat, mut­ta sa­mal­la ra­ken­ne­taan uu­sia tar­jo­am­me kai­ke­ni­käi­sil­le mah­dol­li­suu­det har­ras­tuk­sil­le.

Reip­paan nel­jän­tois­ta­tu­han­nen la­pu­a­laa­sen ky­läs­sä on mon­taa su­ku­haa­raa ja lenk­ki­rei­tin var­rel­le löy­tyy pe­rin­tei­käs­tä mai­se­maa ait­toi­neen päi­vi­neen. La­pu­al­la val­lit­see sel­lai­nen ete­lä­poh­ja­lai­nen ar­ki, jos­sa lim­put ja lu­sik­ka­lei­vät ha­e­taan pai­kal­li­ses­ta kah­vi­las­ta, käy­dään kol­mes­sa mar­ke­tis­sa ja in­nos­tu­taan os­ta­maan pai­kal­li­sia lii­na­vaat­tei­ta ai­na tu­li­ai­sik­si as­ti.

Nuo­rel­le te­kee ih­meen hy­vää käy­dä fii­lis­te­le­mäs­sä Van­has­sa Pau­kus­sa pai­kal­lis­ta tai­de­näyt­te­lyä ja kä­vel­lä Simp­si­ön met­sä­po­luil­la. Vi­siit­ti La­pu­al­le var­mis­taa, et­tä mur­re ei unoh­ru.

Fan­ni Aal­to
vies­tin­nän opis­ke­li­ja
Jy­väs­ky­lä