Jo­ki­laak­son puu­tar­han poh­ja­pa­don nis­kal­la, jäi­sel­lä ki­vel­lä nii­ai­le­va, mus­tan­rus­kea, kot­ta­rai­sen ko­koi­nen lin­tu su­kel­taa hyi­seen ve­teen. Koh­ta se nou­see pin­nal­le ja hy­päh­tää ta­kai­sin ki­vel­le no­kas­saan ve­si­per­ho­sen tou­kan ko­te­lo. Lin­tu ra­vis­te­lee saa­lis­taan ja saa tou­kan ir­to­a­maan suo­juk­ses­taan, nie­lai­see saa­liin­sa ja su­kel­taa jo seu­raa­vaa et­si­mään. Lin­tu on kos­ki­ka­ra (lat. Cinc­lus cinc­lus).

Kos­ki­ka­raa voi sa­noa kum­ma­jai­sek­si lin­tu­jem­me jou­kos­sa. Se kuu­luu var­pus­lin­tui­hin ja on lä­heis­tä su­kua kot­ta­rai­sil­le ja ras­tail­le. Se su­kel­taa ra­vin­ton­sa vir­taa­vien ve­sien poh­jas­ta, ke­sät ja tal­vet. Sen ra­vin­toa ovat pää­a­si­as­sa ve­si­per­hos­ten tou­kat, jos­kus jopa pik­ku­ka­lat. Lin­nuil­la on ras­va­rau­ha­nen ylä­pe­räs­sä, pyrs­tön ty­ves­sä. Ras­van avul­la ne pi­tä­vät höy­he­nyk­sen­sä kun­nos­sa ja kos­ki­ka­ra pi­tää sen myös ve­si­tii­vii­nä. Kos­ki­ka­rat ovat so­peu­tu­neet kyl­mään ja mär­kään eli­nym­pä­ris­töön­sä myös pak­sum­mal­la un­tu­va­ker­rok­sel­la.

Su­kel­ta­es­saan kara aset­tuu etu­ke­noon asen­toon, jol­loin vir­ta pai­naa lin­tua poh­jaa koh­ti. Se ai­van kuin len­tää su­kel­ta­es­saan. Eteen­päin me­noa se aut­taa sii­vil­lään ja myös ja­loil­laan, vaik­ka sil­lä ei rä­py­löi­tä ole­kaan. Sil­lä on tyy­pil­li­set var­pus­lin­nun ja­lat.

Kos­ki­ka­rat saat­ta­vat pe­siä myös ete­läi­ses­sä Suo­mes­sa, jos vain löy­tä­vät pe­si­mi­seen so­pi­van ym­pä­ris­tön. Ne ra­ken­ta­vat sam­ma­lis­ta pal­lo­mai­sen pe­sän kos­ken par­taal­le, min­ne pe­dot ei­vät pää­se. Ka­ro­ja voi aut­taa ra­ken­ta­mal­la niil­le pe­sä­laa­ti­kon, ja aset­ta­mal­la sen vaik­ka­pa sil­lan al­le. Tär­ke­ää on, et­tä pe­sän al­la on vir­taa­vaa vet­tä.

La­pu­al­la tal­veh­ti­vat kos­ki­ka­rat ovat Skan­di­na­vi­as­ta tul­lei­ta tal­vi­vie­rai­ta. Ne ovat pe­si­neet Nor­jan ja Ruot­sin tun­tu­ri­pu­ro­jen var­sil­la. Pu­ro­jen jää­ty­es­sä syk­syl­lä ka­rat aloit­ta­vat muu­ton koh­ti kaak­koa. Poh­jois-Suo­mes­sa pe­si­vät lin­nut muut­ta­vat tal­vek­si Luo­teis-Ve­nä­jäl­le.

La­pu­an­jo­el­la on usei­ta kos­kia, jois­sa kos­ki­ka­rat viih­ty­vät, Lan­ki­lan­kos­ki, Hou­run­kos­ki, Tiis­ten­jo­en kos­ket ja Ka­ran­kos­ket. Ky­rön­jo­el­la var­mo­ja paik­ko­ja ovat Mal­ka­kos­ki ja Sei­nä­jo­el­la Tör­nä­vä. La­pu­an kes­kus­tan ja La­ka­luo­mal­la Virt­toon pa­don (Kuor­ta­neen­jär­vi) kor­keu­se­ro on noin 50 met­riä. Täl­le rei­lun 20 ki­lo­met­rin mat­kal­le mah­tuu mon­ta kos­kea.

La­pu­al­la var­mim­min kos­ki­ka­ro­ja löy­tää Ka­ran­kos­kel­ta La­ka­luo­mal­la. Par­hai­na tal­vi­na pai­kal­la saat­taa ol­la tois­ta­kym­men­tä lin­tua. Ka­ro­ja voi löy­tää hy­vin­kin pie­nil­tä pu­roil­ta, riit­tää, et­tä vir­ta py­syy su­la­na ko­vil­la­kin pak­ka­sil­la.

Suo­men­se­län lin­tu­tie­teel­li­sen yh­dis­tyk­sen jä­se­net las­ke­vat kos­ki­ka­ro­ja vuo­sit­tain. Tänä vuon­na las­ken­ta teh­dään 4. – 12. hel­mi­kuu­ta. La­pu­an­jo­el­la las­ken­ta aloi­te­taan La­pu­an kes­kus­tas­ta ja jat­ke­taan ylä­vir­taa koh­ti, py­säh­ty­en jo­kai­sel­la kos­ki­pai­kal­la ai­na La­ka­luo­mal­le saak­ka. Kuor­ta­neen suun­nas­ta tu­lee toi­nen las­ki­ja­ryh­mä. Koh­taa­mi­nen ta­pah­tuu La­ka­luo­man myl­lyn laa­vul­la. Las­ken­taan voi osal­lis­tua kuka ta­han­sa.

Ben­jam Pön­ti­nen