Roo­sa Tyn­jä­lä

Nuo­ri ru­noi­li­ja Kiia Kyl­ki­sa­lo on jul­kais­sut toi­sen ru­no­ko­ko­el­man­sa lä­hes vuo­si­kym­men en­sim­mäi­sen ru­no­kir­jan­sa jäl­keen.

Uu­sin teos ni­mel­tä Nii­tyl­lä kir­mai­lu voi­si kor­ja­ta mi­nut ko­ko­aa yh­teen herk­kiä, ja sa­maan ai­kaan yh­teis­kun­nal­li­ses­ti kan­taa­ot­ta­via ru­no­ja.

– Ku­vai­li­sin ko­ko­el­maa­ni poh­dis­ke­le­vak­si. Vä­lil­lä se poh­din­ta voi ol­la tosi herk­kää ja me­lan­ko­lis­ta, kun taas vä­lil­lä se on myös suo­ra­sa­nais­ta, kat­ke­raa ja vi­hais­ta, Kyl­ki­sa­lo ku­vai­lee.

Kyl­ki­sa­lo on jul­kais­sut ru­no­kir­jo­jen li­säk­si yh­den ro­maa­nin ylä­kou­lus­sa opis­kel­les­saan.

Tai­de on kul­ke­nut mo­nis­sa eri muo­dois­sa Kyl­ki­sa­lon elä­mäs­sä jo lap­suu­des­ta saak­ka.

Kaik­kea hä­nen tai­det­taan yh­dis­tää ute­li­ai­suus tun­ne­ti­loi­hin ja nii­den siir­tä­mi­nen tai­tee­seen.

– Mi­nua kiin­nos­taa luo­vuus, jos­sa pu­re­taan tun­ne­ti­lo­ja sekä niin po­si­tii­vi­sia kuin ne­ga­tii­vi­si­a­kin ko­ke­muk­sia tai­teek­si.

Ru­noi­li­jan ru­not ovat­kin suu­rel­ta osin syn­ty­neet tun­ne­ti­lois­ta, joi­ta Kyl­ki­sa­lo on am­men­ta­nut teks­tei­hin­sä.

– Eten­kin sem­moi­set yh­teis­kun­nal­li­set teks­tit syn­ty­vät usein ni­me­no­maan vi­has­ta ja tur­hau­tu­mi­ses­ta, kun meil­lä on täm­möi­nen oi­kein he­del­mäl­li­nen pla­neet­ta, mis­sä pi­täi­si riit­tää kai­kil­le vet­tä, suo­jaa ja ruo­kaa. Näin ei kui­ten­kaan ole, kos­ka olem­me ra­ken­ta­neet jär­jes­tel­män, jos­sa nii­tä riit­tää vain osal­le, Kyl­ki­sa­lo ana­ly­soi.

Ru­no­ko­ko­el­ma so­pii Kyl­ki­sa­lon mu­kaan niin nuo­ril­le kuin van­hem­mil­le­kin ih­mi­sil­le, kai­kil­le, ket­kä ovat val­mii­ta it­se­tut­kis­ke­luun ja omien ajat­te­lu­ta­po­jen avar­ta­mi­seen.

– Vaik­ka olen it­se nuo­ri ih­mi­nen, niin se ei tar­koi­ta, et­tä kaik­kien lu­ki­joi­den­kin pi­täi­si ol­la nuo­ria.

Uu­sin ru­no­kir­ja on jul­kais­tu oma­kus­tan­tee­na en­sim­mäi­sen ru­no­ko­ko­el­man ta­paan, sil­lä Kyl­ki­sa­lo ha­lu­aa säi­lyt­tää va­pau­den luo­da juu­ri oman­lais­taan tai­det­ta il­man kus­tan­ta­mon aset­ta­mia odo­tuk­sia ja ra­joit­tei­ta.