Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Tiis­ten­jo­el­ta läh­töi­sin ole­va ku­va­tai­tei­li­ja, väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Kat­ja Ju­ho­la on sy­vis­sä miet­teis­sä La­pu­an tai­de­mu­se­os­sa. Juu­ri avau­tu­nut ja hä­nen ku­ra­toi­man­sa uu­si näyt­te­ly, on ol­lut pit­kä kah­den vuo­den mit­tai­nen ru­pe­a­ma. Pal­jon on täs­sä vä­lis­sä ta­pah­tu­nut, et­tä on pääs­ty alun ide­as­ta lop­pu­tu­lok­seen. Kos­ket­ta­va ja tär­kei­siin asi­oi­hin nä­kö­kul­mia tuo­va näyt­te­ly on myös lii­kut­ta­va esi­merk­ki sii­tä, mi­ten mah­ta­vaa työ­tä Ju­ho­la kump­pa­nei­neen on teh­nyt.

– On­han tämä pro­jek­ti myös haas­ta­nut, mut­ta ruo­ka ai­hee­na on glo­baa­lis­ti niin tär­keä, et­tä sen eteen on ol­lut val­mis te­ke­mään työ­tä.

Yh­tei­nen ruo­kam­me -näyt­te­ly esit­te­lee ruo­kaan ja sen tuo­tan­toon liit­ty­viä muis­to­ja, tun­tei­ta, aja­tuk­sia, kä­sit­tei­tä ja il­mi­öi­tä yh­tei­sö­tai­teel­li­sin kei­noin. Näyt­te­lys­sä on esil­lä ins­tal­laa­ti­oi­ta, vi­de­oi­ta, va­lo­ku­via, maa­lauk­sia ja se­ka­tek­nii­kal­la to­teu­tet­tu­ja te­ok­sia, jot­ka poh­jau­tu­vat yh­tei­söl­li­siin työ­pa­joi­hin. Työ­pa­jo­ja pi­det­tiin esi­mer­kik­si Tiis­ten­jo­el­la vii­me syk­sy­nä. Ju­ho­lan äi­din ko­tiin Tiis­ten­jo­el­le ko­koon­tui jouk­ko tai­tei­li­joi­ta ja tie­tei­li­jöi­tä, kuin ai­kuis­ten lei­ri­kou­luun.

Työ­pa­jat oli­vat osa Ete­lä-Poh­jan­maal­la elo­kuus­sa 2022 jär­jes­tet­tyä ISE­AS-sym­po­siu­mia (In­ter­na­ti­o­nal So­ci­al­ly En­ga­ged Art Sym­po­sium). Työ­pa­joi­hin ja näyt­te­lyn te­ok­siin ovat osal­lis­tu­neet tai­tei­li­jat ja tut­ki­jat niin Suo­mes­ta kuin ul­ko­mail­ta, mu­ka­na oli­vat Fa­bio Cito, Rai­sa Fos­ter, Anu Ho­pia, Kat­ja Ju­ho­la, Tee­mu Mäki, Hugo Peña La­gos, Li­nus Wes­ter­lund ja Cla­ri­ce Zdans­ki.

ISE­AS Ruo­ka 2022 -sym­po­siu­min yh­tei­sö­tai­de­työ­pa­joi­hin osal­lis­tui nel­jä eri yh­tei­söä: Tiis­ten­jo­en ala­kou­lu, Sei­nä­jo­en lu­ki­on ku­va­tai­de­o­pis­ke­li­joi­ta, ete­lä­poh­ja­lai­sia vil­je­li­jöi­tä ja la­pu­a­lai­nen Kan­sal­lis­ten se­ni­o­rei­den kir­jal­li­suus­pii­ri.

Tiis­ten­jo­en ala­kou­lun ryh­mäs­sä ku­vi­tel­tiin eri­lai­sia ruo­ka­la­je­ja ja ide­oi­tiin tu­le­vai­suu­den ruo­ka-an­nok­sia. Yh­des­sä kou­lun op­pi­lai­den ja hen­ki­lö­kun­nan kans­sa toi­mi­vat elin­tar­vi­ke­tie­tei­den toh­to­ri, tut­ki­musp­ro­fes­so­ri Anu Ho­pia, hy­vin­voin­ti­tai­tei­li­ja, tai­de­te­ra­peut­ti ja lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä Son­ja Jo­ki­ran­ta, yh­dys­val­ta­lai­nen tai­de­o­pet­ta­ja Joan Ma­rie Kel­ly ja in­ti­a­lai­nen tai­de­o­pis­ke­li­ja Arun Ya­dav.

– Op­pi­laat te­ki­vät mie­len­kiin­toi­sia lem­pi­an­nok­si­aan, mo­net niis­tä oli­vat herk­ku­ja ja jälk­kä­rei­tä. Piz­zaa, jäts­kiä ja hamp­pa­rei­ta. Näyt­te­lys­sä on­kin nyt esil­lä ihan val­tai­sa unel­mien pi­to­pöy­tä ku­va­tai­teen ja kä­si­työn kei­noin to­teu­tet­tu­na.

Ruo­as­ta ei voi pu­hua il­man sen tuot­ta­jia, jo­ten ete­lä­poh­ja­lais­ten vil­je­li­jöi­den ryh­mä, mu­ka­na myös la­pu­a­lais­ti­lal­li­sia Jo­han­nes Si­pi­lä ja Han­ne­le Su­van­to, tar­kas­te­li­vat ruo­an­tuo­tan­toa eri­tyi­ses­ti vil­je­li­jöi­den ja ti­lal­lis­ten nä­kö­kul­mas­ta.

– Siel­lä nou­si esiin tun­ne ar­vos­tuk­sen puut­tees­ta ruu­an­tuo­tan­toon ja myös syyl­lis­tä­mi­nen ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta, esi­mer­kik­si me­di­an kaut­ta.

Sei­nä­jo­en lu­ki­on ryh­mäs­sä tut­kit­tiin ruo­kaan liit­ty­viä asen­tei­ta ja ruo­ka­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta. Sii­tä on näh­tä­vil­lä kos­ket­ta­va vi­de­o­te­os.

Se­ni­o­rei­den kir­jal­li­suus­pii­ris­sä kuul­tiin ruo­ka­muis­to­ja vuo­si­kym­men­ten ta­kaa. Ve­si­vel­lit ja äi­dil­le paik­kaa si­lak­ka­jo­nos­sa pi­tä­neen lap­suus­muis­tot ovat sitä his­to­ri­aa, jos­sa ruo­ka oli to­del­la­kin aar­re pon­nis­te­lui­neen, ei­kä jo­ka­päi­väi­syys ja yl­tä­kyl­läi­syys, jos­sa me tänä päi­vä­nä olem­me.

– Ruo­ka­hä­vi­kis­tä ja sen mer­ki­tyk­ses­tä pu­hu­mat­ta­kaan, Ju­ho­la muis­tut­taa.

To­si­a­si­a­han on, et­tä jo­kai­sen pi­tää syö­dä, mut­ta ruo­ka ei ole ja­kau­tu­nut ta­sai­ses­ti maa­pal­lol­la.

– Tär­kei­tä ky­sy­myk­siä ovat mitä syö­dään, pal­jon­ko, mi­ten se tuo­te­taan ja mi­ten se kaik­ki saa­daan maa­pal­lol­la ja­et­tua ta­sai­ses­ti? Ai­he on sel­lai­nen, et­tä ku­kaan ei var­mas­ti voi täl­tä täy­sin vält­tyä. Mi­ten tämä asia rat­kais­taan, sii­nä nou­se­vat po­liit­ti­set pää­tök­set roo­liin­sa, myös yk­si­lön va­lin­noil­la on mer­ki­tys­tä. Sil­ti tu­lee tun­ne, et­tä kos­ka em­me "dik­ta­tuu­rin" kei­noin voi vain päät­tää kuin­ka ih­mis­ten kuu­luu toi­mia, niin vä­lil­lä tu­lee jopa epä­toi­vo, et­tä sit­ten vas­ta tu­lee ta­pah­tu­maan jo­tain muu­tok­sia kun­han en­sin aje­taan päin sei­nää, Ju­ho­la to­te­aa ja muis­tut­taa, et­tä il­mas­ton­muu­tos muut­taa koko ajan suu­rem­man alan maa­pal­los­ta, jos­sa ih­mi­sen on kui­vuu­den ta­kia haas­ta­vaa elää saa­tik­ka tuot­taa ruo­kaan­sa.

Yh­tei­nen ruo­kam­me -näyt­te­lys­sä kä­si­tel­lään ai­het­ta niin tie­teen kuin tai­teen kei­noin. Hyvä esi­merk­ki sii­tä on esi­mer­kik­si tai­tei­li­ja Tee­mu Mäen vi­de­o­te­os, jos­sa nos­te­taan esiin tär­keä ky­sy­mys: Mi­ten ruok­kia 10 mil­jar­dia ih­mis­tä vuon­na 2050? Sii­hen saa­daan myös vas­tauk­sia. Ei­kä tuo­hon vuo­teen 2050 niin pit­kä ole.