Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Poh­jan­maan va­lo­ku­va­kes­kuk­sen gal­le­ri­as­sa on esil­lä tam­pe­re­lai­sen ku­va­tai­tei­li­ja, muu­sik­ko ja elo­ku­va­oh­jaa­ja Sami Sän­päk­ki­län te­ok­sia näyt­te­lys­sä "Ri­tu­aa­li sa­teen­kaa­rel­le". Näyt­te­lyyn on koot­tu hy­vin mo­ni­puo­li­nen ja mo­ni­tai­teel­li­nen ko­ko­nai­suus. Kat­so­ja saa heti ovi­au­kos­sa eteen­sä ai­mo an­nok­sen yl­lät­tä­viä ele­ment­te­jä, et­tä het­ken ai­kaa on tar­ve "sil­mi­tel­lä". Kun te­ok­sia, va­lo­ku­via, prons­si­veis­tok­sia, tila- ja vi­de­oins­tal­laa­ti­o­ta al­kaa tut­ki­maan, löy­tyy niis­tä mo­nia puo­lia, ky­sy­myk­si­ä­kin he­rää. Näyt­te­ly tut­kii yh­teis­kun­nan ka­to­a­via pe­rin­tei­tä ja ri­tu­aa­le­ja sekä esit­tää uu­sia, ku­vit­teel­li­sia ta­po­ja luo­da yh­teen­kuu­lu­vuut­ta il­man ul­ko­puo­li­sia ins­ti­tuu­ti­oi­ta. Va­lo­ku­va­te­ok­set yh­dis­tä­vät maa­gi­sen re­a­lis­min ja ar­jen. Ku­vis­sa mys­ti­set ja ar­ki­set ele­men­tit su­lau­tu­vat yh­teen, täh­tis­hop­pai­li­jan kä­sis­sä lois­ta­va täh­ti su­per­mar­ke­tin käy­tä­väl­lä tai ju­han­nu­syön va­loil­mi­öt, joka haas­taa kat­so­jan poh­ti­maan py­hyyt­tä, ar­kea ja nii­den vä­li­siä yh­teyk­siä. Näyt­te­lys­sä ole­vat prons­si­veis­tok­set toi­mi­vat konk­reet­ti­si­na ja sym­bo­li­si­na op­pai­na, jot­ka joh­dat­ta­vat kat­so­jaa te­ok­ses­ta toi­seen. Ins­tal­laa­ti­oi­den kuk­ka-ase­tel­mat li­sää­vät py­hyy­den tun­tua ja kut­su­vat sy­vem­pään vuo­ro­pu­he­luun näyt­te­lyn tee­mois­ta.

Sän­päk­ki­läl­le on omi­nais­ta luo­da yh­dis­tä­mäl­lä mo­nia eri­lai­sia ta­po­ja ja me­ne­tel­miä ja nii­den kei­no­jen avul­la hän loih­tii vi­su­aa­li­sen maa­il­man tut­kit­ta­vak­si. Vie­lä luon­te­vam­pi tapa hä­nel­le on se, jol­la hän ym­pä­röi­vää maa­il­maa it­se tut­kii. Sän­päk­ki­lä kul­kee ja elää elä­mään­sä koh­da­ten mitä eri­lai­sim­pia ih­mi­siä ja ym­pä­ris­tö­jä. Pal­jon sa­ne­lee sat­tu­ma­kin ja kai­kes­ta sii­tä syn­tyy tai­det­ta. Tai sii­hen on ai­na­kin mah­dol­li­suus.

– Mi­nul­le on hy­vin ta­va­no­mais­ta, et­tä etee­ni tu­lee mo­nen­lai­sia asi­oi­ta ja re­a­goin nii­hin. Pal­jon myös on yl­lä­tyk­sel­li­syyt­tä, jota käy­tän hy­väk­si, Sän­päk­ki­lä to­te­aa ja ker­too yh­den eri­koi­sen sat­tu­muk­sen, jo­hon liit­ty­vä va­lo­ku­va on Po­vas­sa­kin esil­lä.

– Ke­säi­sin il­ta­kä­ve­lyl­lä Ka­le­van siir­to­la­puu­tar­han lie­peil­lä kul­jin usein graf­fi­tin ohi, jos­sa luki isoin kir­jai­min ”Kuo­le­ma”. Sen suo­ra­vii­vai­nen vies­ti kieh­toi mi­nua, ja jär­jes­tin ku­vaus­ses­si­on graf­fi­tin luo­na. En ol­lut var­ma, voi­sin­ko käyt­tää toi­sen te­ke­mää graf­fi­tia omas­sa tai­tees­sa­ni. Muu­ta­maa viik­koa myö­hem­min, kun olin ys­tä­vä­ni luo­na pe­laa­mas­sa kort­ti­pe­liä, joku mai­nit­si lä­hes ohi­men­nen, et­tä hän oli koko vuo­den pa­ko­no­mai­ses­ti maa­lan­nut sa­naa “kuo­le­ma”. Otin pu­he­li­me­ni esil­le ja näy­tin hä­nel­le ot­ta­ma­ni ku­van. ”Tuo on mi­nun graf­fi­ti­ni!”, hän to­te­si, ja an­toi mie­li­hy­vin siu­nauk­sen sen käy­töl­le osa­na tai­de­te­os­ta­ni.

Sän­päk­ki­län on viet­tä­nyt lap­suu­des­saan pal­jon ai­kaa van­hem­pien­sa pyö­rit­tä­mäs­sä va­lo­ku­vaa­mos­sa.

– Siel­lä tuli kou­lun jäl­keen vie­tet­tyä ai­kaa ja sa­mal­la imet­tyä kuin puo­li­va­hin­gos­sa sitä il­ma­pii­riä ja tai­teen muo­don ta­paa tul­ki­ta ym­pä­röi­vää maa­il­maa, Sän­pänk­ki­lä kom­men­toi.

Sän­päk­ki­lä on toi­mi­nut mo­ni­a­lai­ses­ti ku­va­tai­teen, elo­ku­van ja mu­sii­kin pa­ris­sa 90-lu­vul­ta läh­tien ja hä­nen te­ok­si­aan on ol­lut esil­lä mu­se­ois­sa ja gal­le­ri­ois­sa ym­pä­ri

maa­il­maa. Sän­päk­ki­län te­ok­sia löy­tyy sekä Ki­as­man et­tä Tam­pe­reen tai­de­mu­se­on ko­ko­el­mis­ta. La­pu­al­la näyt­te­ly on avoin­na 11.10. saak­ka.