Kun lap­suus- ja nuo­ruus­vuo­ten­sa La­pu­al­la viet­tä­nyt Päi­vi Nis­ka­nen (s.Yli­ke­to­la) aloit­ti opis­ke­lu­ai­ka­naan ke­sä­työt juok­suf­lik­ka­na Hel­sin­gis­sä, niin hä­nen toi­men­ku­vaan­sa kuu­lui usei­ta unoh­tu­mat­to­mia työ­teh­tä­viä.

– Töi­hi­ni kuu­lui muun mu­as­sa Fer­ra­rin pesu. Fer­ra­rin piti ai­na ol­la puh­das. Pe­sin sen kä­sin Sör­näis­ten ran­ta­tien Nes­teel­lä. Työ­nan­ta­ja­na­ni oli va­ra­kas yk­si­tyis­hen­ki­lö ja työn­ku­va kaik­ki­nen­sa oli hy­vin vä­ri­käs. Sii­hen kuu­lui kai­ken­lais­ta ai­na op­ti­o­kaup­po­jen kir­jaa­mi­ses­ta ve­neen­kan­nen puh­dis­ta­mi­seen, Nis­ka­nen muis­te­lee.

Päi­vi Nis­ka­nen sel­vit­tää tuon opis­ke­lu­ai­kan­sa ke­sä­työn opet­ta­neen hän­tä.

– Ym­mär­sin tuol­loin töi­tä teh­des­sä­ni, et­tä va­ral­li­suu­des­ta huo­li­mat­ta in­hi­mil­li­syys on läs­nä, jos sil­le an­taa ti­laa.

Tätä ny­kyä Päi­vi Nis­ka­nen toi­mii tes­ta­ment­ti- ja suur­lah­joi­tus­vas­taa­va­na Syö­pä­sää­ti­ös­sä. Hä­nen työ­teh­tä­vän­sä liit­ty­vät tes­ta­ment­ti­lah­joi­tuk­siin ja mui­hin isom­piin lah­joi­tuk­siin, joil­la tu­e­taan syö­pä­tut­ki­mus­ta ja sää­ti­ön tar­koi­tuk­sen mu­kais­ta toi­min­taa.

Työ­si on äk­ki­sel­tään aja­tel­tu­na san­gen vaa­ti­va. Mitä kaik­kea se si­säl­tää?

– Näin­hän se saat­taa ol­la, mut­ta en pidä tätä työ­tä niin­kään vaa­ti­va­na tie­dol­li­sen osaa­mi­sen osal­ta, vaan lä­hin­nä ti­lan­tee­seen aset­tu­mi­sen ja ih­mis­koh­ta­loi­den kä­sit­te­lyn vuok­si. Ta­paan työs­sä­ni Syö­pä­sää­ti­ös­sä ih­mi­siä, joil­le syö­pä on ta­val­la tai toi­sel­la tul­lut tur­han­kin tu­tuk­si. He ha­lu­a­vat tu­kea syö­pä­tut­ki­mus­ta tai syö­pä­työ­tä lah­joi­tuk­sel­la tai tes­ta­men­tis­saan, jot­ta sai­rau­den ai­heut­ta­ma in­hi­mil­li­nen kär­si­mys vä­he­ni­si. Olen työs­sä­ni vil­pit­tö­män vä­lit­tä­mi­sen, epäit­sek­kään aut­ta­mi­sen ja kii­tol­li­suu­den ää­rel­lä, ku­ten myös elä­män ra­jal­li­suu­den. Suu­rien tun­tei­den kä­sit­te­ly on toi­si­naan hy­vin vaa­ti­vaa, Päi­vi Nis­ka­nen sa­noo.

En­nen ny­kyis­tä työ­tään Syö­pä­sää­ti­ös­sä, Päi­vi Nis­ka­nen toi­mi yli 20 vuot­ta fi­nans­si­a­lal­la.

– Aloi­tin ne työt Ev­li-pan­kis­sa so­pi­muk­sia kä­sit­te­le­mäl­lä ja pää­dyin suur­si­joit­ta­jien (ku­ten seu­ra­kun­tien, kau­pun­kien, elä­keyh­ti­öi­den ja sää­ti­öi­den) va­rain­hoi­ta­jak­si.

– Kai­kis­sa teh­tä­vis­sä­ni on­nis­tu­mi­sen kan­nal­ta on tär­kein­tä ol­lut asi­a­kas­läh­töi­nen rat­kai­su­ky­ky, luot­ta­mus sekä tar­ve koh­da­ta ih­mi­set il­man en­nak­ko­a­se­tel­mia, Päi­vi Nis­ka­nen to­te­aa.

Päi­vi Nis­ka­nen on yh­te­nä en­ti­se­nä tai ny­kyi­se­nä la­pu­a­lai­se­na jär­jes­tä­mäs­sä La­pu­al­le vuon­na 1975 syn­ty­nei­den ko­koon­tu­mis­ta­pah­tu­maa. Ta­pah­tu­ma on La­pua Ho­vis­sa 26. hei­nä­kuu­ta.

– Mei­tä on use­am­pi hen­ki­lö tä­män ta­pah­tu­man ta­ka­na. Osa jär­jes­tä­jis­tä on La­pu­al­ta, osa pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta. Kii­tän eten­kin Kal­li­o­kos­ken Pet­riä, Nat­rin (nyk. Brisk) Jen­niä, Ha­ko­lan (nyk. Lep­pä­nen) Riik­kaa, Lat­va­lan Ja­nia ja muu­ta tou­hu­kas­ta vä­keä. He jär­jes­ti­vät vas­taa­van ikä­luok­ka­ta­paa­mi­sen vuon­na 2019. Nyt sa­mai­nen po­ruk­ka on kut­su­nut kaik­ki vuon­na 1975 syn­ty­neet la­pu­a­lai­set yh­tei­sil­le vii­si­kymp­pi­sil­le, Päi­vi Nis­ka­nen sel­vit­tää.

– Mie­les­tä­ni täl­läi­sis­sä ko­koon­tu­mi­sis­sa on kui­ten­kin yk­sit­täis­tä ta­pah­tu­maa tär­ke­äm­pi mer­ki­tys, jos­sa La­pua ta­val­laan kut­suu ”omi­aan” pa­laa­maan ja ko­koon­tu­maan sen yh­tei­sön kes­ken, jos­sa on lap­suus- ja nuo­ruus­vuo­det vie­tet­ty. Vaik­ka täs­sä vuo­sien saa­tos­sa elä­mä on koh­del­lut mei­tä eri ta­voin, la­pu­a­lai­suus py­syy yh­dis­tä­vä­nä asi­a­na.

La­pu­al­la asu­es­saan Päi­vi ur­hei­li.

– Ala­kou­lui­käi­se­nä voi­mis­te­lin, ku­ten lä­hes kaik­ki Liuh­ta­rin kou­lun fli­kat. Pe­la­sin myös pe­sä­pal­loa, ja jal­ka­pal­loa, sitä Sa­ran­pään Se­pon val­men­nuk­ses­sa. Simp­si­öl­lä las­kin ra­taa. Vir­ki­än vä­reis­sä tou­hu­sin yh­tä ja tois­ta. Ur­hei­lu oli elä­män­ta­pa ja kuu­lui la­pu­a­lais­vuo­sii­ni ku­ten nisu kaf­fi­pöy­tään.

– He­vo­sia löy­sin tuon tuos­ta rap­su­tel­ta­vak­se­ni. Omaa he­vos­ta en Ri­ta­kal­li­on au­to­tal­liin kui­ten­kaan saa­nut, en saa­nut vaik­ka kuin­ka ki­nu­sin, Nis­ka­nen mai­nit­see.

La­pu­al­la Päi­vi (sil­loin siis Yli­ke­to­la) asui ai­koi­naan pait­si Ri­ta­kal­li­ol­la, myös Ri­ta­mä­el­lä, Yli­ky­läs­sä ja use­as­sa eri osoit­tees­sa ”ky­läl­lä”.

Nyt asut Kirk­ko­num­mel­la. Mik­si siel­lä?

– Kos­ka La­pu­al­ta on lii­an pit­kä mat­ka työ­pai­kal­le­ni Hel­sin­gin Mä­ke­län­ka­dul­le.

– Kirk­ko­num­men ko­tim­me on maa­seu­dul­la, pel­to­jen ja met­sän kes­kel­lä. Asuin­paik­ka tun­tuu hy­väl­tä, kun viet­tää päi­vät maa­hi­se­na kau­pun­gis­sa. Muu­tim­me Kirk­ko­num­mel­le Hel­sin­gin Töö­lös­tä vii­si­tois­ta vuot­ta sit­ten, kun per­heem­me kas­voi.

– Fy­si­o­te­ra­peut­ti­na työs­ken­te­le­vän mie­he­ni li­säk­si per­hee­seem­me kuu­luu kak­si kou­lui­käis­tä las­ta ja liu­ta eläi­miä, vii­mein­kin myös nii­tä he­vo­sia. Ete­lä-Poh­jan­maal­la asu­via vel­ji­ä­ni näen va­li­tet­ta­van har­voin, mut­ta on­nek­si kum­pai­nen­kin heis­tä on ai­ka ak­tii­vi­nen vies­ti­jä, Päi­vi Nis­ka­nen ker­too.

Ko­et­ko omas­sa it­ses­sä­si jo­tain la­pu­a­lais­ta/ete­lä­poh­ja­lais­ta?

– Tie­ten­kin, lä­pi­ko­tai­sin. Kun jo­tain on saa­ta­va ai­kai­sek­si, ja kun yli­pää­tään kai­va­taan luo­tet­ta­vaa ih­mis­tä, ja kun ta­voi­tel­laan vä­hän kes­ki­ver­toa pa­rem­paa lop­pu­tu­los­ta, sil­loin olen yl­peä juu­ris­ta­ni. To­sin la­pu­a­lai­suu­te­ni lait­taa mi­nut yhä myös har­joit­te­le­maan. Esi­mer­kik­si sil­loin, kun joku asia tu­li­si esit­tää hie­man peh­me­äm­min, tai sil­loin kun tar­vi­taan smal­l­talk -tai­toa tai kär­si­väl­li­syyt­tä ol­la ryh­ty­mät­tä heti toi­meen.

Han­nu Ran­ta