Ma­ri­an­ne Läh­de
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Syk­syl­lä 1975 Suo­mes­sa oli öl­jyk­rii­sin ta­kia 60 000 työ­tön­tä. Jou­lu­kuun lo­pus­sa kun­tien työl­li­syys­pal­ve­luis­sa oli 351 500 työn­ha­ki­jaa, 29 800 enem­män kuin vuot­ta ai­em­min.

Kek­ko­nen pis­ti 1970-lu­vul­la pys­tyyn hä­tä­ti­la­hal­li­tuk­sen. Laa­ja-alai­sen ko­a­li­ti­on ai­kaan­saan­nok­set jäi­vät to­sin hep­po­sik­si. Työt­tö­myys ei talt­tu­nut, päin­vas­toin. Kym­me­niä tu­han­sia muut­ti Poh­jan­maal­ta­kin Ruot­siin, jon­ka teh­tais­sa odot­ti hyvä työ ja var­ma palk­ka.

Nyt sa­to­ja so­te­a­lal­ta ir­ti­sa­not­tu­ja läh­tee Suo­mes­ta sa­maan suun­taan. Län­si­naa­pu­ri saa meil­tä liu­dan osaa­jia.

Suo­mes­sa on jo enem­män työt­tö­miä kuin yh­des­sä­kään EU-maas­sa. Saam­me kuul­la vii­kos­ta toi­seen hal­li­tus­puo­lu­ei­den edus­ta­jien jaa­mit­te­lua ajan­koh­tai­soh­jel­mis­sa. Kek­ko­nen oli­si ha­jot­ta­nut tuol­lai­sen hal­li­tuk­sen.

Työt­tö­myys­ti­las­to­jen ta­ka­na on ih­mis­ten epä­var­ma ar­ki. Mi­ten men­nä eteen­päin ja mitä koh­ti, kuin­ka ra­hat riit­tä­vät? Kar­me­aa on, et­tä al­le kol­me­kymp­pi­set työt­tö­mät ku­vaa­vat tun­nel­mi­aan toi­vot­to­mik­si. He, joil­la pi­täi­si ol­la elä­mä edes­sä.

Pal­jon on työs­tä kiin­ni. Se mah­dol­lis­taa it­se­näi­sen elä­män ja asi­oi­den te­ke­mi­sen. Hel­pom­mak­si ti­lan­net­ta ei tee se, et­tä kai­kes­ta on tul­lut kal­lis­ta ei­kä ma­ta­lan kyn­nyk­sen työ­paik­ko­ja enää ole. Lap­si­per­hei­den köy­hyys on li­sään­ty­nyt.

Toi­voa kui­ten­kin on, ja on­nis­tu­mi­sen esi­merk­ke­jä. Pir­kan­maa­lai­nen kun­ta­po­lii­tik­ko muis­te­li kym­me­nen vuo­den ta­kaa pik­ku­kun­ta Päl­kä­neen ti­lan­net­ta. Työt­tö­miä nuo­ria oli pal­jon, he al­koi­vat nä­kyä toi­met­to­mi­na ka­tu­ku­vas­sa.

Ti­lan­tee­seen otet­tiin lu­jas­ti kiin­ni. Paik­ka­kun­nal­la tie­det­tiin ai­ka tark­kaan, kei­tä työt­tö­mät nuo­ret ovat.

Kun nuo­ri il­moit­tau­tui työ­voi­ma­toi­mis­toon, ei men­nyt kau­an, kun hä­neen ol­tiin yh­tey­des­sä.

Yh­des­sä TE-toi­men, so­si­aa­li- ja nuo­ri­so­työn sekä yrit­tä­jien kans­sa nuo­rel­le et­sit­tiin täs­mä­nä työ­paik­ka tai kou­lu­tus­ta. Idea oli, et­tä ke­tään ei pääs­tet­ty syr­jäy­ty­mään. Toi­min­ta sai ai­kaan sen, et­tä al­le 25-vuo­ti­ai­ta työt­tö­miä ei koh­ta enää täs­sä kun­nas­sa ol­lut. Tu­los saa­tiin maa­lais­jär­ki­sin te­oin, yh­teis­työl­lä, il­man ko­mi­te­oi­ta ja po­li­ti­koin­tia.

Nuo­ret työt­tö­mät ovat vaa­ras­sa syr­jäy­tyä. Se on yk­si­löl­le ja yh­teis­kun­nal­le val­ta­va tra­ge­dia.

Hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan tur­va­ver­kois­ta ja kou­lu­tuk­ses­ta leik­kaa­mi­nen on vaa­ral­lis­ta. Sil­ti sitä ta­pah­tuu.

Työ- tai har­joit­te­lu­paik­ka voi muut­taa elä­män suun­nan. Leh­ti­ta­los­sa olem­me tar­jon­neet pai­kan kah­del­le nuo­rel­le.

La­pu­a­lai­set yrit­tä­jät, teh­kää sa­moin. Nuor­ten ta­kia, mut­ta myös sik­si, et­tä kun ta­lou­den nou­su vii­mein al­kaa, ei tar­vit­se it­keä osaa­van työ­voi­man pe­rään. Kau­pun­gin luon­te­va­na roo­li­na voi­si ol­la mi­ni­mis­sään koor­di­noi­da, et­tä pai­kat ja te­ki­jät koh­taa­vat.