Lee­na Hjelt

lee­na.hjelt@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Pik­ku-Lu­mia ei tie­dä, mitä ta­pah­tuu. Tä­hän päi­vään saak­ka, noin kah­dek­san kuu­kau­den ajan, se on saa­nut elää suo­jat­tua ja tur­val­lis­ta si­sä­kis­san elä­mää, leik­kiä ja men­nä pit­kin sei­niä koi­ra­ys­tä­vän­sä kans­sa.

Nyt se lii­mau­tuu nis­ka­kar­vat pys­tys­sä vas­taa­no­ton pöy­tään – re­a­goi juu­ri niin kuin ko­ti­kis­sa useim­mi­ten eläin­lää­kä­rin hoi­to­pöy­däl­le jou­tu­es­saan. Eläin­lää­kä­ri At­te San­de­li­nin mu­kaan se raa­pi­si ja sä­hi­si­si, jos oli­si vil­li­kis­sa.

Tä­nään Lu­mia me­net­tää mo­lem­mat mu­na­sar­jan­sa, kos­ka ko­ti­vä­ki ei ha­lua sen li­sään­ty­vän ei­kä lii­oin jak­sa kuun­nel­la sen vuo­ro­kau­sia jat­ku­vaa mou­ru­a­mis­ta – yk­si kii­ma riit­ti.

At­te San­de­lin on ym­mär­tä­väi­nen: nart­tu­kis­sat voi­vat ke­vä­tai­kaan pi­tää me­te­liä päi­vin öin vii­kon­kin yh­teen sys­syyn. Hä­nen mu­kaan­sa kis­so­jen ste­ri­li­saa­ti­oi­ta teh­dään pal­jon ja eten­kin näin ke­väi­seen ai­kaan. Lu­mia on täl­le päi­vää jo toi­nen sa­man ko­van koh­ta­lon ko­ke­va.

– Har­va jak­saa kuun­nel­la sitä mou­ru­a­mis­ta, San­de­lin nau­rah­taa.

Pu­hu­taan myös kis­so­jen hur­jas­ta li­sään­ty­mis­vauh­dis­ta: va­paas­ti li­sään­ty­vä kis­sa­po­pu­laa­tio kas­vaa no­pe­as­ti jopa sa­ta­päi­sek­si.

– Tämä on myös suu­ri on­gel­ma maa­seu­dul­la.

Lue li­sää tors­tain 9.5. La­pu­an Sa­no­mis­ta.