Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Van­han Pau­kun fes­ti­vaa­li ke­rä­si tänä vuon­na noin 4 000 kä­vi­jän en­nä­ty­sy­lei­sön. MP-Viih­teen Mar­ko Pa­lo­mä­en mu­kaan lip­pu­jen en­nak­ko­myyn­nin pe­rus­teel­la vä­keä tu­lee yhä enem­män myös maa­kun­nas­ta.

Pa­lo­mä­ki on sun­nun­tain ja maa­nan­tai­na vas­tai­se­na yö­nä on­nis­tu­nut jo hie­man ku­ro­maan kiin­ni ker­ty­nyt­tä uni­vel­kaa. Hä­nen mu­kaan­sa VPF:n jär­jes­tä­mi­nen on ”hir­mu työl­lis­tä­vä ja ras­kas pon­nis­tus”, joka vaa­tii ve­ron­sa muun mu­as­sa juu­ri niis­tä yö­u­nis­ta. Toi­saal­ta fes­ti­vaa­lin nyt tois­ta ker­taa to­teut­ta­nut Pa­lo­mä­ki saat­taa hy­ker­rel­lä vii­kon­lo­pun saa­vu­tuk­ses­ta.

– Olen erit­täin tyy­ty­väi­nen. Vii­kon­lo­pun ai­ka­na juh­li­joi­ta oli noin 4 000, mikä tie­tääk­se­ni on fes­ti­vaa­lin his­to­ri­an ylei­sö­en­nä­tys. Per­jan­tai­na vä­keä oli pal­jon ja lau­an­tai oli lä­hes lop­puun­myy­ty.

Myös oh­jel­mis­ton Pa­lo­mä­ki ko­kee ol­leen on­nis­tu­nut.

– Se oli mo­ni­puo­li­nen ja laa­du­kas ja to­teu­tui sen bud­je­tin ra­jois­sa, mikä meil­le on mah­dol­lis­ta.

Pa­lo­mä­ki ei pal­jas­ta ta­lou­des­ta muu­ta kuin sen, et­tä ku­lu­puo­li on kuu­si­nu­me­roi­nen.

– Täl­lai­sen jär­jes­tä­mi­nen on ai­na iso ris­ki. Ku­lu­puo­li on sen ver­ran iso, et­tä tar­vi­taan pal­jon asi­ak­kai­ta, mut­ta plus­sal­le pääs­tään ja niin pääs­tiin vii­me vuon­na­kin.

Niin pal­jon ei fes­ta­ri ole vie­nyt Pa­lo­mä­es­tä puh­tia, et­tei­kö hän oli­si jo eh­ti­nyt suun­nit­te­le­maan en­si vuot­ta. En­sim­mäi­set ar­tis­tit on jo buu­kat­tu. Nii­tä hän ei suos­tu pal­jas­ta­maan. Jul­kai­su­jen ai­ka on jou­lun tie­tä­mil­lä.

Mis­tä sen voi jo nyt tie­tää, ket­kä ovat suo­si­on hui­pul­la en­si vuon­na? Pa­lo­mä­ki myön­tää, et­tei sitä tie­dä­kään.

– Mut­ta Suo­mes­sa on myös kes­to­suo­sik­ke­ja ja sel­lais­ten kans­sa on nyt so­vit­tu. Li­säk­si on so­vit­tu tek­niik­ka- ja säh­kö­puo­li sekä jär­jes­tys­mie­het.

Fes­ti­vaa­li­a­lue uu­dis­tui hie­man täl­le vuot­ta. Esi­mer­kik­si pää­la­van an­nis­ke­lu­paik­ka siir­tyi si­vul­le ja ti­lal­le tuli VIP-tila. Pa­lo­mä­en mu­kaan uu­dis­tus toi­mi. Hän lu­paa muu­tok­sia myös en­si vuo­del­le muun mu­as­sa saa­tu­jen ke­hi­ty­si­de­oi­den poh­jal­ta.

La­pu­a­lai­sel­le Vil­le Huh­ta­sel­le Van­han Pau­kun fes­ti­vaa­li on jo­ka­ke­säi­nen pe­rin­ne ja ihan pak­ko. Hän on ol­lut pai­kal­la sii­tä läh­tien, kun täyt­ti 18 vuot­ta eli vuo­des­ta 2018 läh­tien. Hän las­kee to­sin, et­tä kak­si ker­taa hän on jou­tu­nut ”skip­paa­maan” pai­na­vis­ta syis­tä: vuon­na 2020 hän oli ar­mei­jas­sa ja vii­me vuon­na kum­mi­tä­din luo­na Kou­vo­las­sa.

Huh­ta­sen mu­kaan VPF on ko­ti­seu­tu­aan ra­kas­ta­vien fes­ti­vaa­li.

– Tu­len tän­ne yh­tei­söl­li­syy­den vuok­si. Tääl­lä pys­tyy sy­ven­ty­mään tä­hän yh­tei­söön, hän iloit­see. Ar­tis­ti­kat­tauk­sel­la ei ole nuo­rel­le mie­hel­le niin mer­ki­tys­tä, mut­ta toki tä­män­kin vuo­den ar­tis­ti­kat­tauk­sel­la oli kiin­nos­ta­via ni­miä.

– Esiin­ty­jis­tä In­di­ca oli suu­rin syy saa­pua pai­kal­le ja toi­sek­si Kla­my­dia.

Huh­ta­nen in­tou­tuu ihan ylis­tä­mään La­pu­aa. Hä­nel­lä ei ole mi­tään tar­vet­ta muut­taa pois kau­pun­gis­ta, sil­lä tääl­lä on kaik­ki, mitä hän tar­vit­see, ys­tä­vät ja su­ku­lai­set, eri­no­mai­set mah­dol­li­suu­det ur­heil­la har­ras­te­ta­sol­la, työ­paik­ka At­ri­al­la, kau­pat, rau­ta­kaup­pa­kin. Ra­tik­ka kyl­lä puut­tuu.

– Olen ha­vain­nut, et­tä ne, jot­ka ovat tääl­tä läh­te­neet pois et­ti­mään pa­rem­paa elä­mää, niin kyl­lä ne on hy­vin äk­kiä tul­leet ta­kas.

Sei­nä­jo­ke­lai­nen Kira Pel­li­nen ihas­tui VPF:iin vii­me vuon­na, jol­loin tuli saa­pu­neek­si juh­liin en­sim­mäis­tä ker­taa.

– Tääl­lä on tosi ren­to mei­nin­ki ja sel­lai­sia ovat ih­mi­set­kin. Tun­nel­ma on maan­lä­hei­nen ja saa ol­la oma it­ten­sä. Kun li­put on niin hal­vat, niin tän­ne voi tul­la vaan ai­kaa viet­tä­mään.

Pel­li­nen oli sil­ti tyy­ty­väi­nen myös tä­män­vuo­ti­seen ar­tis­ti­kat­tauk­seen.

– Var­sin­kin tänä vuon­na on hy­vät esiin­ty­jät.

Pel­li­sen mu­kaan yk­kös­suo­si­kit ovat In­di­ca ja Pet­ri Ny­gård.

– Lau­lam­me ai­na ka­ve­rien kans­sa ka­ra­ok­ses­sa Iri­nan Po­kan ja In­di­can Ikui­nen vir­ta -kap­pa­leen.

La­pu­a­lai­set Sari ja Jar­mo Hah­to­ka­ri oli­vat naut­ti­mas­sa ko­ti­ky­län fes­ta­ri­tun­nel­mas­ta lau­an­tai­na. Omat ja tois­ten kuu­lu­mi­set tu­li­vat var­mas­ti mo­nel­le tu­tuk­si fes­ta­ri­vii­kon­lo­pun ai­ka­na. Ko­vin mon­taa as­kel­ta ei eh­di fes­ta­ri­a­lu­eel­la ot­ta­maan il­man toi­mit­te­lu­tau­koa van­han naa­pu­rin, luok­ka- tai työ­ka­ve­rin kans­sa. Niin käy myös tä­män haas­tat­te­lun ai­ka­na, kun ohi­kul­ke­va mies tart­tuu Jar­moa ol­ka­pääs­tä ja pian mie­het vaih­ta­vat jo kuu­lu­mi­si­aan läm­pi­män ha­lauk­sen jäl­keen. Sari ajat­te­lee, et­tä yk­si oman ky­län fes­ta­rei­den vie­hä­tyk­ses­tä on juu­ri ih­mis­ten koh­taa­mi­nen.

– Tä­mä­hän tääl­lä on hie­noa, kun nä­kee tut­tu­ja ih­mi­siä pit­käs­tä ai­kaa. Jos ei muu­ten näe, niin tääl­lä nä­kee, hän tuu­mii.