Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Erityislapsi tarvitsee erityistä palvelua, joka hänelle pyritään lakien kautta turvaamaan.
Leena Hjelt
@lapuansanomat.fi
Kahdeksanvuotiaan "Aaron" äiti "Susanna" (molempien nimet on muutettu lapsen yksityisyyden suojelemiseksi) koki itsensä nurkkaan ahdistetuksi. Tunne oli niin vahva, että hänen voimansa olivat käymässä vähiin. Kyyneleet purkautuvat esiin nytkin, kun hän puhuu kokonaisvaltaisesta ahdingosta ja kysyy, missä kohtaa hänellä on oikeus olla vain äiti.
– Olemme olleet pulassa koulujen alettua viime elokuusta lähtien.
Sitten Susanna sai Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelta sellaisia sähköpostiviestejä, että ahdistus muuttui suuttumukseksi. Hän kuvaa niitä lainvastaisiksi, aiheettomiksi ja asiattomiksi. Hän uhoaa, ettei aio luovuttaa vaan aikoo taistella lapsensa etujen puolesta niin pitkälle kuin homma vaatii. Aluehallintoviraston kanteluun hän on jo saanut vastauksen, seuraavat mahdolliset etapit ovat Vaasan hallinto-oikeus ja eduskunnan oikeusasiamies.
– En aio enää ostaa kaikkea, mitä minulle syötetään. Olen valmis menemään ihan syvään päätyyn tämän asian kanssa periaatteestakin. Olen tottunut valittamaan. Mitään ei saa ilman.
Vaativaa erityistä tukea tarvitseva Aaro sai varhaiskasvatuksessa hoidon aamusta pitkälle iltapäivään ja myös loma-aikoina ja perheen arki oli niin raiteilla kuin voi olla. Koulun alku viime syksynä muutti kaiken.
Erityislasten palvelut ratkaistaan niin sanotussa ehossa, erityishuolto-ohjelmassa. Eho on merkittävä asiakirja siksi, että sillä päätetään toteuttamistapoineen niistä yksilöllisistä palveluista ja tukitoimista, jotka henkilö saa erityishuoltona. Näitä ovat esimerkiksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta ja tilapäishoito vaikkapa koulujen lomien ajaksi.
Pojasta tehtiin asiaankuuluva, niin sanottu palvelutarpeen arviointi. Kummallekaan vanhemmalle ei etukäteen käynyt mielessä, että lopputulos voisi olla se, mikä lopulta oli: Aaro jäi ilman erityishuolto-ohjelmaa. Hyvinvointialueen vastaus oli, että lapsella on tarpeita, mutta häntä voidaan tukea muilla keinoin kuin eholla.
Käytännössä päätös tarkoitti, ettei Aarolle kuulu aamu- eikä osin iltapäivähoitoa eikä liioin hoitoa koulujen lomien aikana.
Susanna-äidin mukaan lasta on valvottava joka hetki.
– Häntä ei voi päästää sekunniksikaan silmistään.
Hänellä on Aaroa koskevat lausunnot niin psykiatriselta kuin neurologiselta poliklinikalta. Yhden pedagogisen lausunnon mukaan tämän jättäminen palvelujen ulkopuolelle on "opetuksellinen ja kasvatuksellinen heitteillejättö".
– Voiko enää sen vahvemmin sanoa, äiti kysyy.
Kaikki materiaali on myös hyvinvointialueen ammattilaisten käytössä.
Vanhempien pitäisi pystyä käydä töissä, miehellä on oma yritys, Susannan työ on kolmivuorotyötä. Susanna on työnantajalleen esittänyt toiveen tehdä enimmäkseen aamuvuoroja, miehen on sumplittava omat työnsä Aaron koulun ja vaimonsa töiden mukaan.
– Pyöritämme elämäämme tällä hetkellä miehen tulonmenetyksillä.
Susanna alkoi saada asiattomiksi kokemiaan sähköposteja hyvinvointialueelta sen jälkeen, kun hän tiedusteli, kuinka lasta nyt sitten tuetaan. Hän kertoo hyvinvointialueen sosiaalityöntekijän väittäneen, että hänen velvollisuutensa lapsensa omaishoitajana on järjestää tälle hoito.
– Ei se näin mene, Susanna kuittaa.
– Sitten sanottiin, että saatte vammaistukea, ostakaa sillä tarvitsemanne palvelut. Se ei ole tuen tarkoitus. Samassa sähköpostiviestissä kysyttiin vielä, onko minulla vertaistukea. Emme me tukea tarvitse, tarvitsemme palvelua, hän toteaa.
– Sosiaalityöntekijä kysyi sitäkin, onko lapsen diagnostiikkaan tulossa muutoksia. Miksi sitä kysytään, koska eho ei ole diagnostiikasta riippuvaista, vaan siitä, millaista tukea lapsi tarvitsee. Sitä paitsi jos diagnostiikasta puhutaan, Aarolla on diagnooseja enemmän kuin autossa on vikakoodeja.
Aluehallintovirastosta Susanna on jo saanut tekemäänsä kanteluun vastauksen. Senkin mukaan lapsella on tarpeita, mutta että tuki tulee järjestää muun lainsäädännön nojalla.
– Minkä lain, Susanna kysyy ja vastaa itse:
– Ei ole mitään muuta lakia. Eli käytännössä he, molemmat tahot, tarjoavat tyhjää.
Toisaalta aluehallintoviraston päätös tarkoittaa myös, että jos hyvinvointialue ei laadi Aarolle ehoa, se joutuu järjestämään palvelun muulla tavalla. Susanna odottaa nyt, mitä hyvinvointialue tekee.
– Avi vetosi myös perusopetuslakiin, jota kautta saisi aamupäivähoidon, mutta Lapua ei sitä järjestä ilman ehoa.
Seuraavia etappeja ovat Vaasan hallinto-oikeus ja eduskunnan oikeusasiamies.
– Aion tehdä kantelua saamastani palvelusta ja kohtelusta. Eduskunnan oikeusasiamies valvoo, että viranomaiset noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa sekä seuraa erityisesti sitä, että esimerkiksi ihmisoikeudet toteutuvat.
Onko Lapuan kaupungilla mahdollisuus tehdä jotain Aaron ja muiden tarvitsevien hyväksi? Susanna ei osaa sanoa, mikä olisi tilanne, jos Lapualla olisi vielä kaupungin pyörittämä perusturva ja hyvinvointialuetta ei olisi.
Hän on kuullut vastaavassa tilanteessa olevista perheistä, joissa toinen vanhempi on lyhentänyt työaikaansa. Onpa joku jopa jäänyt kokonaan töistä pois ongelmallisen tilanteen ratkaisuna.
– En halua huutaa vain oman lapseni puolesta. Vanhemmilla on oikeus työssäkäyntiin.
Lue myös juttu: Etelä-Pohjanmaan vammaispalvelujen palvelualuejohtaja vastaa erityishuolto-ohjelman kriteereihin.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?