Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Hy­väs­kän lei­po­mos­sa hää­ri­vät jau­hoi­si­na, lei­pu­rin­la­kit pääs­sään isä ja poi­ka, Mart­ti ja Ol­li Lah­den­suo.

Suun­ni­tel­ma on, et­tä teh­dään man­si­kan­ma­kui­nen jut­tu, sil­lä man­sik­ka­kak­ku, jos mikä, kuu­luu ke­sään ja sik­si myös La­pu­an Sa­no­mien ke­sä­leh­teen.

Sel­lai­sel­le ju­tul­le on hy­vät pe­rus­te­lut sik­si­kin, kos­ka la­pu­a­lai­sen Hy­väs­kä Oy:n man­sik­ka­kak­ku on 40-vuo­ti­aak­si eh­ti­neen lei­po­mon ka­kuis­ta suo­si­tuin vuo­des­ta toi­seen. Oi­ke­as­taan sen suo­sio on ol­lut taat­tu ai­na sii­tä läh­tien, kun La­pis­ta ei muu­ta­man kyl­män ke­vään vuok­si saa­tu lak­ka­sa­toa ei­kä si­ten kak­kui­hin hil­lo­täy­tet­tä.

Yh­tä hy­vin tämä voi­si ol­la tuo­reen, läm­pi­män lei­vän tuok­sui­nen jut­tu. Hy­väs­kän suo­si­tuin lei­pä on ohut ruis­rei­kä­lei­pä, niin sa­not­tu tiis­tai­lei­pä, ja mai­nit­ta­koon, et­tä lei­po­mon pe­rin­tei­nen ruis­vuo­ka on teh­ty sa­maan ras­kiin eli juu­reen jo 40 vuo­den ajan.

Tämä voi­si ol­la myös kar­ja­lan­pii­rak­ka­jut­tu, jol­la on vuo­ren­var­mas­ti tuo­reus­ta­kuu, kos­ka nii­tä lei­vo­taan pit­kin päi­vää.

Mies­ten mu­kaan sekä ruis­lei­pä et­tä kar­ja­lan­pii­rak­ka ovat hei­dän hit­ti­tuot­tei­taan.

Ta­sais­ta me­noa

Hy­väs­käs­sä ar­ki­päi­vät su­ju­vat ta­sai­sis­sa mer­keis­sä, työ on lei­po­mis­ta ja keit­to­lou­nai­den val­mis­ta­mis­ta.

–  Vii­kon­lo­put sit­ten voi­vat­kin ol­la min­kä­lai­sia vain, mie­het huo­maut­ta­vat. Taak­se on juu­ri jä­tet­ty kou­lu­jen päät­tä­jäis­vii­kon­lop­pu, yli­op­pi­las- yn­nä muut val­mis­tu­jais­juh­lat.

It­se asi­as­sa juu­ri se­son­git ovat nii­tä, jot­ka ta­kaa­vat toi­min­nan jat­ku­mi­sen, ja nii­tä riit­tää koko vuo­del­le.

Ta­sais­ta me­noa ja me­nes­tys­tä ovat ol­leet taak­se jää­neet 40 vuot­ta­kin.

– Kak­ku­ja on myy­ty tosi pal­jon ja ny­ky­ään voi­lei­pä­kak­ku­ja me­nee ihan val­ta­vas­ti. Sen si­jaan pul­lan käyt­tö vä­he­nee ja vii­ne­rei­tä on tur­ha lei­poa, kos­ka nii­tä ei os­te­ta, mie­het ana­ly­soi­vat ny­ky­muo­tia, sil­lä muo­tia pi­tää seu­ra­ta lei­po­mo­a­lal­la­kin.

Ny­kyt­ren­diin kuu­luu myös se, et­tä so­ke­ria käy­te­tään ai­em­paa vä­hem­män.

Vuo­siin mah­tuu pal­jon

Suh­dan­teet ei­vät ole toi­min­taa het­kaut­ta­neet, ei edes 1990-lu­vun alun lama. Mie­het sel­vit­tä­vät, et­tä ku­lu­nei­siin vuo­siin mah­tuu mo­nen­lai­sia ko­kei­lu­ja. Sel­lai­sia ovat muun mu­as­sa laa­jen­nu­sy­ri­tys Sei­nä­jo­el­le ja Ol­lin ”syr­jä­hyp­py” 15 vuo­dek­si ra­ken­nu­sa­lal­le. Piz­ze­ri­a­kin Hy­väs­kä eh­ti ol­la 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä.

Nyt­tem­min yli­mää­räi­set rön­syt on kar­sit­tu pois.

– Kaik­kea on pi­tä­nyt ko­keil­la. Nyt voin to­de­ta, et­ten osaa muu­ta kuin lei­poa, Ol­li Lah­den­suo vit­sai­lee.

Sit­ten tuli ko­ro­na

Mut­ta sit­ten tuli ko­ro­na. Koko Suo­men myö­tä kiin­ni me­ni­vät myös pie­ny­rit­tä­jien liik­keet, Hy­väs­käs­sä lou­nas- ja kah­vi­la­puo­ti. Jo­tain piti kek­siä ja kek­sit­tiin­kin, sima. Jou­lun lä­hes­ty­es­sä hok­sat­tiin ru­ve­ta val­mis­ta­maan jou­lu­laa­ti­koi­ta.

– Mo­lem­mat ovat jää­neet tuo­te­va­li­koi­maam­me, Mart­ti Lah­den­suo huo­maut­taa.

Tans­kan mat­kal­ta ide­oi­ta

Idea Hy­väs­käs­tä al­koi keh­key­tyä Mart­ti Lah­den­suon pääs­sä vuon­na 1980, jol­loin hän vie­rai­li Tans­kas­sa Aar­hus-ni­mi­ses­sä kau­pun­gis­sa. Siel­lä lä­hes joka kort­te­lis­sa oli pie­ni lei­po­mo ta­ka­huo­nees­sa ja etu­huo­ne, jos­ta ih­mi­set ha­ki­vat aa­mui­sin läm­pi­mäi­set ja noin kah­den pöy­dän kah­vio.

– Nii­tä oli ai­na­kin 200. Ihas­tuin sii­hen sys­tee­miin ja aja­tus läh­ti kyp­sy­mään. Sel­lai­sia ei ol­lut Suo­mes­sa sii­hen ai­kaan.

To­teu­tuk­seen meni vii­si vuot­ta, kos­ka La­pu­al­ta ei löy­ty­nyt so­pi­via ti­lo­ja. Ne löy­tyi­vät vas­ta, kun ny­kyi­nen ho­tel­li­ra­ken­nus ra­ken­net­tiin.

– Pää­sim­me jo ra­ken­nus­vai­hees­sa vä­hän sa­no­maan, mitä tä­hän ha­lu­am­me. Al­kaa­pääl­tä tila oli sa­man­lai­nen kuin Tans­kas­sa ja mei­dät otet­tiin to­del­la hy­vin vas­taan. Sil­loin mei­na­si ol­la, et­tei oo muu­ta kuin työ­tä, mut­ta se oli myös hie­noa, Mart­ti Lah­den­suo muis­te­lee.

Lei­po­mon pääs­tyä täy­teen vauh­tiin voi olet­taa, et­tä tuo­hon ai­kaan toi­sel­la­kym­me­nel­lä ol­lut Ol­li-poi­ka oli­si pyö­ri­nyt isän­sä ja­lois­sa nap­si­mas­sa sa­laa sor­miin­sa ker­ma­vaah­toa ja mui­ta herk­ku­ja. Ole­tus ei osu täy­sin pie­leen ja sen ver­ran hän pal­jas­taa, et­tä raa­kaa tai­ki­naa hän ei ole syö­nyt.

– Ja ke­sä­töis­sä olin ker­maa vis­paa­mas­sa alus­ta läh­tien.

Li­sä­ti­laa kah­vi­ol­le

Myö­hem­min vie­rei­ses­tä huo­neis­tos­ta saa­tiin mel­kein tup­la­ten li­sä­ti­laa kah­vi­ol­le ja voi­tiin tar­jo­ta keit­to­lou­nai­ta. Paik­kaa on vuo­sien mit­taan re­mon­toi­tu ja uu­dis­tet­tu, mut­ta mo­net lei­po­mon puo­lel­la ole­vat ko­neet ovat ”ikui­sia”.

– Van­him­mat ovat 1950-lu­vul­ta. Ne ei­vät ha­joa iki­nä, Mart­ti Lah­den­suo ke­hai­see.

Vuo­det ovat ol­leet työn­täy­tei­siä.

– Mart­ti ei ole juu­ri lo­mia pi­tä­nyt, sa­noo Ol­li Lah­den­suo.

Mart­ti on tois­ta miel­tä: ai­van riit­tä­väs­ti.

Yk­si asia har­mit­taa

Yk­si asia Mart­ti Lah­den­suo­ta har­mit­taa: kau­pun­gin suh­tau­tu­mi­nen ra­vin­to­la-alaan.

– Sitä em­me kat­so ylä­hä hyp­pien. Pau­kus­sa on kak­si ra­vin­to­laa ja uu­teen ui­ma­hal­liin­kin on tu­los­sa kah­vio. Ei sii­nä mi­tään, jos re­hel­li­ses­ti ti­loi­hin tu­lee yrit­tä­jä, mut­ta kau­pun­gin ei sai­si it­se läh­teä yrit­tä­jäk­si, hän moit­tii.