Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Toimitus
@lapuansanomat.fi
Ensimmäistä vuottaan seuran puheenjohtajana toimiva Sami Pökkä tähdensi metsästykseen kuuluvan yhdessä oloa, elämyksiä ja tarinoita. Hauskoista tilanteista ja henkilöistä riittää juttuja. Tarinat jäävät elämään läpi sukupolvien.
– Seuralla on hyvät olosuhteet ja puitteet toimintaan. Meillä nykypolvella on iso vastuu vaalia perinteitä ja toimia oikein alati muuttuvassa maailmassa. Keskeisessä roolissa olette te maanomistajat. Toimintamme perusta on yhteistyö teidän kanssanne. Kuuntelemme herkällä korvalla mielipiteitänne. Me metsästäjät aiomme jatkossakin olla luottamuksenne arvoisia, Pökkä puhui.
Maanomistajien lisäksi kiitokset lähtivät myös Metsästäjäliitolle, Riistanhoitoyhdistykselle, Kennelpiirille, Kanakoirakerholle, Lapuan kaupungille, naapuriseuroille Kauhavalla ja Lapualla muille metsästysseuroille. Unohtamatta myös oman seuran metsästäjiä ja heidän läheisiään.
Tilaisuudessa puhunut Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Veli Kujala luovutti Kari Hakomäelle Suomen Metsästäjäliiton hopeisen ansiomerkin. Kennelpiirin puheenjohtaja Reino Korpela puolestaan palkitsi Matti Takaluoman, Pasi Kultin ja Matias Mikkilän hopeisella ansiomerkillä. Lapuan Riistanhoitoyhdistys ojensi Jukka Luomalle Suomen Riistakeskuksen hopeisen ansiomerkin. Pronssisen ansiomerkin saivat Erkki Tuomaala, Antti Tuomaala, Veli-Heikki Harjula ja Tatu Huhtala.
Seuran kunniajäsenille Jaakko Perälälle, Jussi Kultille ja Martti Hellalle yleisö antoi ansaitut aplodit.
Seuran puheenvuorossa johtokunnan jäsen Tatu Huhtala korosti myös maanomistajasuhteiden tärkeyttä.
– Metsästysoikeus kuuluu maanomistajille, jota seura heiltä vuokraa. Metsästäjät pitävät riistan aiheuttamat vahingot maanomistajien viljelyksille ja metsille kurissa. Suora aineellinen korvaus vuokraoikeuden luovuttamisesta rajoittuu aina joskus annettavaan hirvipaistiin ja maanomistajille järjestettäviin peijaisiin, Huhtala kertoi.
Hän vinkkasi myös miettimään joitakin ”pikku passinkimuotoja” maanomistajien suuntaan.
– Ehkä joku digiloikka alasängystä hukkakauran kitkijäksi, hän heitti ajatuksen.
Poutun Metsästäjät ry:ssä on kirjoilla tällä hetkellä noin 100 metsästäjää, näistä jo kuusi on naisia. Naiset ovat seurassa lisäksi aktiivisia koiraihmisiä ja yksi jo hirvenkaatajakin.
Poutussa metsästäjien luonnon ja riistan hyvinvoinnin eteen tehdään monipuolisesti töitä. Seuran jäsenmaksussa on komponenttina riistan hoitoon kannustava elementti. Hirvilupien lisäksi seura on aktiivisesti hakenut valkohäntäpeurojen kaatolupia. Niitä ei haluta saada alueelle tihentymää.
– Joku vuosi sitten villisikakin kaadettiin seuran alueelta. Niitä ei missään nimessä haluta porsimaan alueelle, koska afrikkalaisen sikaruton leviäminen villisioista maakunnan sikaloihin voisi aiheuttaa kohtuuttomat menetykset sikafarmareille ja teurastamoille, Pökkä huomauttaa.
Alajoen kultaiset sänget vetävät yhä kanakoiraihmisiä puoleensa. Poutun Metsästäjillä ja Suomen Kanakoirakerholla on pitkä ja hyvä yhteistyö. Kanakoirakerhon järjestämä kilpailu- ja muu toiminta on tuonut, ja tuo jatkossakin, Lapualle alan luontoihmisiä. Lapualainen liike-elämä hyötyy monella tavoin tämän väen palvelemisesta ja huolehtimisesta.
Koira on metsästäjäperheessä tärkeä jäsen, josta huolehditaan hyvin. Se on usein myös metsästäjän paras kaveri. Seurassa järjestetään monien eri koirarotujen kilpailutoimintaa.
Koirien liiallisesta inhimillistämisestä kertoi Tatu Huhtala varoittavan esimerkin:
– Erään jäsenen ollessa Lapissa kanalintumetsästyksen avauksessa hänen vaimonsa soitteli siinä illansuussa ja kyseli, mitä majapaikkaan kuuluu. ”Ei paljo mitään, Timppa tuos laittelee ruokaa ja Mikko makaaloo Irman kans”. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului tiukka kysymys: kuka saakelin IRMA? ”No, se on se Mikon koira!”
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?