An­na Jäät­teen­mä­ki

an­na.jaat­teen­ma­ki@la­pu­an­sa­no­mat.fi

On vai­mon syy­tä, et­tä ru­ha­lai­nen Jus­si Kal­lio aloit­ti puuk­ko­jen teon.

– Oli vuo­si 2012, ja Kai­sa vain sa­noi, et­tä on il­moit­ta­nut mi­nut puuk­ko­kurs­sil­le.

Kurs­si pi­det­tiin La­pu­an Kes­kus­kou­lun kel­la­ris­sa si­jait­se­vas­sa kä­si­työ­luo­kas­sa. Opet­ta­ja­na toi­mi kau­ha­va­lai­nen puuk­ko­sep­pä Ar­ja Gräs­beck.

– Jäin kiin­ni sii­hen hom­maan ai­van täy­sin, Kal­lio ku­vaa in­nos­tu­mis­taan har­ras­tuk­ses­ta ja jat­kaa, et­tä pa­ras­ta puuk­ko­jen te­ke­mi­ses­sä on täy­del­li­nen kes­kit­ty­mi­nen.

– Jos ei kes­ki­ty, niin sit­ten ei tule mi­tään.

Kal­li­ol­la on paja pi­has­saan, jon­ne hän on pik­ku­hil­jaa hank­ki­nut työ­vä­li­nei­tä.

– Mo­nes­ti olen kuul­lut, et­tä en­sin pi­täi­si piir­tää terä pa­pe­ril­le ja luon­nos­tel­la sii­hen kah­va, mut­ta minä en tee niin, vaan suo­raan pääs­tä­ni.

Har­ras­tuk­sen suo­la­na hän pi­tää juu­ri sitä, et­tä iki­nä ei voi täy­sin tie­tää, min­kä­lai­nen val­miis­ta puu­kos­ta tu­lee.

– Puu­kon­te­os­sa vain mie­li­ku­vi­tus on ra­ja­na.

Lue li­sää La­pu­an Sa­no­mien ke­sä­leh­des­tä.