Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu

mira.uu­si­hau­ta-koi­vu@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Moni tie­tää lä­hi­pii­ris­tään mon­ta ruu­sun an­sait­se­vaa. It­se asi­as­sa jo­kai­nen on ruu­sun­sa an­sain­nut, eten­kin näin ko­ro­na-ai­ka­na! Ys­tä­vän­päi­vän tie­noil­la ruu­su on oi­kein­kin pai­kal­laan.

Tu­le­van sun­nun­tai­sen ys­tä­vän­päi­vän kun­ni­ak­si La­pu­an Sa­no­mat läh­ti ruu­su­kau­poil­le ja ko­me­at tum­man­pu­nai­set ruu­sut mu­ka­naan tu­ruil­le ja to­reil­le. Aja­tuk­se­na oli ilah­dut­taa ohi­kul­ki­joi­ta ruu­su­yl­lä­tyk­sel­lä ja vie­lä toi­sel­la­kin ruu­sul­la, jon­ka jo­kai­nen voi­si an­taa ha­lu­a­mal­leen hen­ki­löl­le. Saa­jat yl­lät­tyi­vät iloi­ses­ti ruu­sus­ta ja toi­ses­ta­kin. Jo­kai­nen ruu­sun­saa­ja löy­si myös heti tai het­ken tuu­mat­tu­aan hen­ki­lön, jol­le ha­lu­ai­si an­taa ruu­sun eteen­päin.

Kirs­ti Lai­tin­mä­ki on pos­tit­ta­mas­sa ys­tä­vän­päi­vä­kort­te­ja.

– Kii­tos ruu­sus­ta! Täs­sä olen­kin juu­ri lait­ta­mas­sa ys­tä­vän­päi­vä­kort­te­ja pos­ti­laa­tik­koon muu­ta­mal­le ys­tä­väl­le. Yk­si me­nee en­ti­sel­le työ­ka­ve­ril­le ja yk­si lap­sen­lap­sel­le Hel­sin­kiin, Lai­tin­mä­ki ker­too.

– Tä­män toi­sen ruu­sun an­tai­sin kyl­lä täl­le van­hal­le työ­ka­ve­ril­le­ni. Hän on jo yli kah­dek­san­kymp­pi­nen ja vai­vaa­kin on. Liik­ku­mi­nen on haas­teel­lis­ta. Hän­tä ha­lu­ai­sin ko­vas­ti ilah­dut­taa, Lai­tin­mä­ki ker­too.

Lai­tin­mä­en ys­tä­vä asuu Il­ma­jo­el­la.

– Jaa niin mi­ten­käs minä tä­män nyt sin­ne saan sit­ten...

– Ota ruu­sus­ta kuva ja saat sen sitä kaut­ta ai­na­kin heti ku­va­na lä­he­tet­tyä, po­ru­kal­la ide­oi­daan.

– Kyl­lä to­del­la, niin teen! Lai­tin­mä­ki iloit­see.

Poi­ka­ys­tä­vä yl­lät­tyy

Seu­raa­van ruu­sun saa pe­sä­pal­loi­li­ja Em­mi Lai­ne.

– Kii­tos täs­tä ruu­sus­ta! Toi­sen ruu­sun ha­lu­an an­taa poi­ka­ys­tä­väl­le­ni, jon­ka kans­sa olen ol­lut jo yh­des­sä kah­dek­san vuot­ta, Lai­ne ker­too ja jat­kaa, et­tä on mah­ta­va saa­da yl­lät­tää poi­ka­ys­tä­vä, kun tämä pa­laa Lah­des­ta työ­reis­sus­ta.

Ys­tä­vän­päi­vää Lai­ne ker­too juh­lis­ta­neen­sa ai­na jol­la­kin ta­paa.

– Nyt ko­ro­na-ai­ka­na tu­lee soi­tel­tua enem­män pu­he­lui­ta.

Pe­sä­pal­loi­li­ja odot­taa ke­sää.

– Ja sitä et­tä saa pe­la­ta mah­dol­li­sim­man nor­mis­ti.

Sara-So­fia Haa­vis­to tu­lee kau­pan etei­seen ja saa ruu­sun. Sii­tä ilos­tu­nee­na hän tie­tää sa­man tien ke­nel­le an­taa saa­man­sa toi­sen ruu­sun.

– Po­mol­le­ni! Olen tääl­lä kau­pas­sa vä­lil­lä töis­sä, jo­ten hä­nel­le.

On­ko pomo pai­kal­la?

– Mä käyn kat­so­mas­sa, Haa­vis­to sa­noo.

Het­ken pääs­tä hän tu­lee esi­mie­hen­sä Ma­ri­ka Lin­tu­lan kans­sa ta­kai­sin.

– Siis apua mitä! Mah­ta­van iha­naa, voi et­tä, saa­ko nyt ha­la­ta, to­te­aa täy­sin yl­lä­tet­ty Lin­tu­la.

Mik­si pomo sai ruu­sun?

– No hän on mu­ka­va. Ja on hä­nel­lä var­maan kii­ret­tä ja stres­si­ä­kin, Haa­vis­to pe­rus­te­lee va­lin­taan­sa.

Kei­sa­lan Heik­ki ja Ee­va saa­vat ys­tä­vän­päi­vä­ruu­sun ja ilah­tu­vat ko­vas­ti. Kuka saa teil­tä ruu­sun?

– Kyl­lä se on mei­dän pit­kä­ai­kai­nen naa­pu­ri tuol­la Ala­saa­ren­puis­tos­sa eli Lii­sa Hau­ta­mä­ki.

Kei­sa­lat ker­to­vat, et­tä 20 vuo­den ai­ka­na he ovat op­pi­neet, et­tä ky­sei­nen naa­pu­ri on oi­kein mu­ka­va ih­mi­nen.

– Hän on ai­na iloi­nen ja eh­tii vaih­taa kuu­lu­mi­sia. Hän on hyvä naa­pu­ri ol­lut meil­le pit­kään, Kei­sa­lat tuu­mi­vat

Omal­le äi­teel­le

Joo­nas Kat­te­lus on seu­raa­va yl­lä­tys­ruu­sun saa­ja.

– Jaa­has, ke­nel­le­hän sitä ruu­sun it­se an­tai­si? No tuo­ta, täy­tyy nyt sa­noa, et­tä se on yk­sin­ker­tai­ses­ti oma äi­ti­ni.

Ker­ro­han vä­hän pe­rus­te­lui­ta, vaik­ka ei­hän äi­tien koh­dal­la sel­lai­sia tar­vi­ta...

– No äi­tee on jak­sa­nut kat­tel­la 27 vuo­den ajan jo mun kai­ken­lai­sia, ai­ka no­pei­ta­kin kään­tei­tä ja te­ke­mi­siä. Ruu­sun hän saa sii­tä syys­tä, et­tä on jak­sa­nut.

Kat­te­lus on jou­tu­nut vii­me ai­koi­na hyp­pää­mään jopa nel­jän tun­nin va­ro­a­jal­la re­kan­rat­tiin. Työ­ku­vi­ot ja hom­mat ovat saat­ta­neet muut­tua no­pe­as­ti­kin.

– Nyt odot­te­len, et­tä pää­sen Py­hä­jo­el­le töi­hin, siel­lä on ra­ken­teil­la ydin­voi­ma­teh­das.

Va­paa-ai­ka­naan Kat­te­lus ra­ken­taa au­to­ja. Jos­kus in­nos­tus vie men­nes­sään.

– Vä­lil­lä saat­taa äi­ti­kin vä­hän ih­me­tel­lä, ra­haa toki tuol­lai­sis­sa au­to­hom­mis­sa pa­laa. Mut­ta se on mu­ka­vaa puu­haa.