Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Mira Uusihauta-Koivu
@lapuansanomat.fi
Hirvijoki, vireä kylä ison tien molemmin puolin. Maaseutumaisemaa silmän kantamattomiin. Kylällä on ainakin yksi erikoisuus. Sen olemassaolosta ei ehkä jokainen lapualainen tai ehkä hirvijokinenkaan tiedä, etenkään nuorempi polvi, arvioivat hirvijokelaiset, isä ja poika Jäätteenmäki, Seppo ja Ismo. Mikä siis on tämä Hirvijoen kylän erikoisuus?
– Talvisodan aikaiset pommikuopat, Ismo Jäätteenmäki kertoo.
Lähdetään käymään näillä kyseisillä pommikuopilla. Matkaa sinne on Ismon maatilalta vain noin runsas kilometri. Ensin mennään isoa tietä, sitten palan matkaa peltotietä ja loppumatka kävellen pellonpiennarta. Lopuksi poiketaan metsään.
– Olemme nyt Antilan mailla. Tänne on vielä jäänyt metsän siimekseen parit pommikuopat. Itse olen omilta pelloiltani viimeisetkin kuopat laittanut viljelyn tieltä umpeen 90-luvulla, Ismo Jäätteenmäki kertoo.
Etsittävä kuoppa löytyy ja se on todella iso. Kuopasta voisi kuitenkin äkkiseltään ajatella, että se nyt on vain kuoppa metsässä. Onhan metsässä kuoppia. Soramonttuja? Mutta tarkemmin asiaa mietittäessä ovathan nämä Hirvijoen kuopat erikoisen näköisiä. Jäätteenmäet haluavat kertoa asiasta lisää.
– Tässä tapauksessa, kun nämä kuopat ovat syntyneet, on ollut kyseessä talvisodan aika, jolloin venäläiset pommikoneet ovat todennäköisesti etsineet Patruunatehdasta ja ehkä Kauhavan ilmasotakoulua. Näin aikalaiset kertovat ja on siitä asiasta ollut monenlaista juttuakin lehdissä.
Lehtijutut kertovat, että 29.1.1940 oli hyvin sumuinen sää Lapuan yllä.
– Koneet eivät ehkä löytäneet etsimäänsä ja pommit on pudotettu sitten vähän sivu eli tänne Hirvijoelle, Ismo toteaa.
Siitä on todisteena Jäätteenmäen pihassa näytillä myös pommin sirpale, joita lensi ympäriinsä. Ihmiset ottivat niitä muistoksi.
– Venäjän terveisiä, Seppo Jäätteenmäkikin naurahtaa.
– Tuollaisia siellä on ollut paljon. Tuo tuossa on oikeasta pommista pala. Se on todella painava rautakappale. Onneksi ihmisille ei käynyt mitään, kun pommit ne pudotettiin, Jäätteenmäki toteaa nostaessaan pommin sirpaletta.
– Ei nuorempi polvi tästä tapahtumasta varmaan niin tiedä, Seppo Jäätteenmäki arvelee.
Toki nyt ajat ovat taas vähän erilaiset, historian tapahtumat saattavat nousta uuden kiinnostuksen kohteeksi, kun maailmassa on myllerrystä ja aivan lähialueilla vieläpä.
– Se voi olla, että ihmiset miettivät enemmän tätä meidän omaakin historiaa nyt Ukrainan sodan myötä, miehet miettivät.
Historian havinasta tähän päivään. Hirvijoen kylä sijaitsee sopivasti Sinisen tien molemmin puolin. Eteenpäin mennessä tulee Kauhajärven risteys ja siitä vielä eteenpäin päästään Alajärvelle. Minnekään päin ei ole kovin mahdottoman pitkä matka. Miehet pitävätkin kylän sijaintia yhtenä parhaimmista vetovoimatekijöistä.
– Kyllähän se on iso plussa kylän elävyydelle ja tulevaisuudelle missä se sijaitsee ja etenkin minkälaiset tiet sinne johdattavat, Ismo toteaa ja huomauttaa, että tiestöä pitää myös ylläpitää jatkossa.
Väylät liikkumiselle ovat kylälle tärkeitä, mutta niin ovat myös tietoliikenneväylät.
– Valokuitu tänne olisi hyvä saada. Sen avulla hoidetaan tulevaisuudessa paljon asioita, joten se on jatkossa ihan yhtä tärkeä kuin tieverkko.
Hirvijoella on asukkaita tällä hetkellä Jäätteenmäen Ismon laskun mukaan 250. Parhaimmillaan ollut nelisensataa.
– Mutta on tänne lapsiperheitäkin muuttanut viime vuosina, hän huomauttaa.
Kylällä on yksitoista kotieläintilaa ja viljelystilat siihen päälle.
– Tilojen koko on vähentynyt mutta tilakoko kasvanut, niinkuin monessa muussakin kylässä.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?