Mikä po­ten­ti­aa­li työ­pai­koil­la on, kun­han vain se kaik­ki saa­daan käyt­töön! Tär­ke­ää on tun­tea it­sen­sä ter­ve­tul­leek­si, mer­ki­tyk­sel­li­sek­si. Usein oma asen­ne rat­kai­see.

Työn ilo ja imu tart­tu­vat työ­pai­koil­la ih­mi­ses­tä toi­seen. Po­si­tii­vi­set tun­teet ovat kuin mag­neet­te­ja – työs­tään in­nos­tu­nut, toi­meen tart­tu­va työ­ka­ve­ri tai esi­mies ruok­kii myös muis­sa hy­vin­voin­tia.

Työ­ter­veysp­sy­ko­lo­gi Mari Kal­li­o­lah­ti-Oja on in­nos­tu­nut uu­des­ta Työn imu -kä­sit­tees­tä, jon­ka on lan­see­ran­nut Työ­ter­veys­lai­tos. Lai­tok­sen mu­kaan se, et­tä hen­ki­lös­tö ko­kee työn imua, kul­kee käsi kä­des­sä työn tuot­ta­vuu­den kans­sa. Hyö­dyt ovat sekä yk­si­löl­li­set et­tä or­ga­ni­sa­to­ri­set.

– Työn imua tun­te­va on tar­mo­kas, in­nos­tu­nut, si­tou­tu­nut, tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti kiin­nos­tu­nut asi­ois­ta. Hä­nen oma am­mat­tiyl­pey­ten­sä on koh­dal­laan ja hän pyr­kii vält­tä­mään vas­toin­käy­mi­siä ei­kä jää nii­hin kiin­ni. Työn imus­sa ole­va on hy­väl­lä ta­val­la up­pou­tu­nut työ­hön­sä, Kal­li­o­lah­ti-Oja mää­rit­te­lee.

Omaa imu­aan voi tes­ta­ta ky­sy­myk­sil­lä, olen­ko in­nos­tu­nut ja hy­väl­lä mie­lel­lä työ­päi­vän al­ka­es­sa, ku­luu­ko ai­ka­ni työn pa­ris­sa huo­maa­mat­ta, saan­ko työs­tä­ni nau­tin­toa.

Esi­mies on avai­na­se­mas­sa työ­hy­vin­voin­nin ja ke­hit­ty­mi­sen saa­vut­ta­mi­ses­sa ja edis­tä­mi­ses­sä.

– Hyvä esi­mies on sekä alan­sa am­mat­ti­lai­nen et­tä ih­mis­kes­kei­nen, alai­sis­taan kiin­nos­tu­nut joh­ta­ja. Hän toi­mii esi­merk­ki­nä muil­le, ar­vos­taa työn­te­ki­jöi­tä, vas­tuut­taa hei­tä so­pi­vas­sa mää­rin, tu­kee työn­te­ki­jöi­den ke­hit­ty­mis­tä ja osaa an­taa po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta. Esi­mies pi­tää it­ses­tään huo­len – hän on sii­nä­kin esi­merk­ki­nä. On rat­kai­su­kes­kei­nen, us­kal­taa ot­taa kiin­ni vai­keis­ta­kin ti­lan­teis­ta ja näyt­tää suun­taa, Kal­li­o­lah­ti-Oja lu­et­te­lee.

– Hy­väl­lä joh­ta­mi­sel­la saa­daan pal­jon hy­vää ai­kaan.

Mut­ta myös jo­kai­nen työn­te­ki­jä on mer­kit­tä­väl­lä ta­val­la vas­tuus­sa sii­tä, mitä työ­pai­kal­le tuo ja mil­lais­ta il­ma­pii­riä ym­pä­ril­leen luo. Iso mer­ki­tys on omil­la asen­teil­la.

– Jos nä­kee mah­dol­li­suuk­sia enem­män kuin on­gel­mia, vai­kut­taa se suo­raan omaan fii­lik­seen ja suo­raan myös työ­te­hoon.

Po­si­tii­vi­ses­ti asen­noi­tu­va voi op­pia nä­ke­mään vai­keu­det mah­dol­li­suuk­si­na. Tär­ke­ää on kuun­nel­la omaa, pään­si­säis­tä pu­het­taan sa­moin kuin sitä, mi­ten il­mai­see it­se­ään muil­le: on­ko oma puhe ra­ken­ta­vaa vai on­gel­ma­kes­keis­tä. Si­säi­siä ja il­mais­tu­ja aja­tuk­sia on mah­dol­lis­ta oh­ja­ta ja suun­na­ta.

– Joka aa­mu voi päät­tää, mil­lä asen­teel­la läh­tee päi­vään. Jos työn­te­ki­jä on avoin, ke­hit­tä­mis­ha­lui­nen, muu­tok­siin ky­vy­käs ja so­pi­val­la ta­val­la omas­ta am­mat­ti­tai­dos­taan yl­peä ja mie­li­pi­teis­sään jous­ta­va, hän pär­jää ny­ky­a­jan haas­teel­li­sis­sa muu­tos­ti­lan­teis­sa omien asen­tei­den­kin avul­la pit­käl­le. On tut­kit­tu, et­tä mitä enem­män ih­mi­sel­lä on vaih­to­eh­to­ja ja va­lin­nan mah­dol­li­suuk­sia sekä jous­toa käyt­täy­ty­mi­ses­sään, sitä pa­rem­min hän me­nes­tyy elä­män pyör­teis­sä.

Tun­teet myös tart­tu­vat mui­hin ih­mi­siin eli hy­vää voi ol­la it­se ak­tii­vi­ses­ti tar­tut­ta­mas­sa.