Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Yrit­tä­jän työ ja va­paa-ai­ka su­lau­tu­vat huo­maa­mat­ta yh­teen, yrit­tä­jyys on luon­te­va osa per­heen ar­kea. Tätä miel­tä ovat Ma­ria ja Mii­ka Saa­ren­pää, jot­ka ovat pyö­rit­tä­neet työ­ka­lu­myy­mä­lään­sä rei­lun 20 vuo­den ajan.

– Em­me erot­te­le työ­ai­kaa ja va­paa-ai­kaa. Meil­le ne avau­tu­vat elä­mä­nä. Sii­hen kuu­luu yri­tyk­sen asi­oi­den hoi­ta­mis­ta tai vaik­ka las­ten neu­vo­la­käyn­te­jä. Kaik­kia hoi­de­taan li­mit­täin. Oli­si ai­ka haas­ta­vaa, jos yrit­tä­jä­nä erot­te­li­si, kau­an­ko on käy­tet­tä­vis­sä ai­kaa työ­hön, pal­jon­ko va­paa-ai­kaan. Meil­le yrit­tä­jyys on mah­dol­lis­ta­nut myös ison per­heen (5 las­ta) An­ni, Emil, Aman­da, El­len ja El­li, Saa­ren­päät poh­ti­vat.

Nuo­ruu­den in­nol­la yrit­tä­jyy­teen

Mo­lem­mat muis­ta­vat tar­kas­ti en­sim­mäi­sen liik­keen pe­rus­ta­mi­sen, val­mis­te­lut ja ava­jai­set.

– Kun olin al­le­kir­joit­ta­nut vuok­ra­so­pi­muk­sen hei­nä­kuus­sa 2004, seu­raa­va­na yö­nä syn­tyi Emil. Esi­koi­nen An­ni oli 3-vuo­ti­as, Mii­ka muis­te­lee.

– Olin pal­jon mu­ka­na kau­pan val­mis­te­luis­sa, sa­mal­la suun­nit­te­lin ris­ti­äi­siä. Ava­sim­me liik­keen 13.9.2004, Ma­ria sa­noo.

Kaik­ki al­koi pie­nes­ti mut­ta mää­rä­tie­toi­ses­ti nuo­ruu­den in­nol­la.

– Sil­loin toi­mi­ti­las­sam­me oli Mus­ta Pörs­si sei­nän ta­ka­na. Kun sen toi­min­ta lop­pui, muu­tim­me vuok­ra­lai­sik­si va­pau­tu­nei­siin ti­loi­hin. Heti ei us­kal­let­tu ot­taa koko ti­laa käyt­töön. Muu­ta­man kuu­kau­den pääs­tä pu­ret­tiin vä­li­sei­nä pois ja vuok­rat­tiin koko talo. Se tun­tui hir­ve­än pe­lot­ta­val­ta, Mii­ka tun­nus­taa.

Yrit­tä­jyys ei pe­lot­ta­nut mut­ta ison ris­kin ot­ta­mi­nen kyl­lä.

– En ole elä­nyt muu­ta kuin yrit­tä­jä­ar­kea, kos­ka myös van­hem­pa­ni ovat yrit­tä­jiä. Muis­tan lap­suu­des­ta ai­kuis­ten kes­kus­te­lu­jen sä­vyt ja luon­teen va­luut­ta­lai­nois­ta ja lama-ajas­ta. Rei­lu pa­ri­kymp­pi­se­nä ei siis käy­nyt mie­les­sä­kään, et­tei oma lii­kei­dea läh­ti­si len­toon, kun näki, et­tä kai­kes­ta sel­vi­tään. Nuo­ri in­no­kas ka­ve­ri, ei sii­nä voi kuin on­nis­tua, Mii­ka nau­rah­taa 24-vuo­ti­aal­le it­sel­leen.

– Jos nyt läh­ti­si lait­ta­maan alus­ta uut­ta, se hir­vit­täi­si. Kun kat­son 20 vuo­den ta­kais­ten en­sim­mäis­ten viik­ko­jen myyn­tiä, niin ai­ka luja us­ko on ka­ve­ril­la ol­lut. Pari en­sim­mäis­tä vuot­ta elet­tiin lai­nal­la en­nen kuin pys­tyi nos­ta­maan pen­nin hyr­rää it­sel­leen palk­kaa. Ei­kä se 20 vuo­den ta­kai­ses­sa La­pu­an Sa­no­mien leh­ti­ju­tus­sa mai­nit­tu kul­ma­hi­o­ma­ko­ne kään­ty­väl­lä kah­val­la ol­lut mi­kään myyn­ti­me­nes­tys, vaik­ka hie­no oli­kin, Mii­ka to­te­aa.

Lan­ka­pu­he­lin ja fak­si

Kak­si vuo­si­kym­men­tä sit­ten maa­il­ma oli myös hy­vin eri­lai­nen.

– Kun aloi­tim­me ei ol­lut äly­pu­he­li­mia ei­kä säh­kö­pos­te­ja. Oli lan­ka­pu­he­lin ja fak­si. Ti­lauk­set fak­sat­tiin il­ta­päi­väl­lä kah­teen men­nes­sä ja ta­va­ra oli kah­den päi­vän pääs­tä myy­mä­läs­sä. Kier­sin myy­mä­län il­tai­sin ky­nän ja ruu­tu­pa­pe­rin kans­sa, kat­soin mitä puut­tuu. Nyt päi­vien päät­teek­si aje­taan ti­lau­seh­do­tel­ma ko­neel­ta ja ti­lauk­set ovat na­pin­pai­nal­luk­sen pääs­sä, Mii­ka sel­vit­tää.

Työ­ka­lut ovat edel­leen Saa­ren­pään liik­keen tär­kein myyn­ti­ar­tik­ke­li, mut­ta iso sii­vu yri­tyk­sen lii­ke­vaih­dos­ta tu­lee ny­kyi­sin suo­jai­mis­ta, työ­vaat­teis­ta ja -jal­ki­neis­ta.

– Työ­vaat­tei­ta ei pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten ol­lut ole­mas­sa. Oli vain mus­tia, si­ni­siä ja mus­ta­si­ni­siä tak­ke­ja, na­pil­li­sia haa­la­rei­ta sekä näp­py­lä­hans­ko­ja, huo­mi­o­vaat­teis­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Työ­hou­sui­na käy­tet­tiin van­ho­ja fark­ku­ja, Ma­ria muis­taa.

En­sim­mäi­set työ­a­sus­teet Saa­ren­pääs­sä oli­vat Sie­vin jal­ki­neet.

– Vii­si ken­kä­mal­lia, koot 41–45. Sii­nä ne. Niil­lä men­tiin vuo­si­kau­det. Nyt työ­ken­kiä on val­ta­va mää­rä, va­ras­tos­sa on vä­hin­tään 50 eri mal­lia, Mii­ka ar­vi­oi.

Iso­ja pää­tök­siä, roh­kei­ta rat­kai­su­ja

Saa­ren­päi­den mat­ka on ol­lut täyn­nä iso­ja pää­tök­siä ja roh­kei­ta rat­kai­su­ja. Vuon­na 2011 he te­ki­vät no­pe­an lii­ke­toi­min­ta­kau­pan Ala­jär­ven myy­mä­läs­tä. Seu­raa­va suu­ri as­kel oli 2021, jol­loin he laa­jen­si­vat Sei­nä­jo­el­le. Sii­nä vä­lis­sä he oli­vat os­ta­neet La­pu­an ny­kyi­sen toi­mi­ti­lan it­sel­leen ja teh­neet sii­hen re­mon­tin ja laa­jen­nuk­sen. Yri­tys työl­lis­tää kol­mes­sa toi­mi­pis­tees­sä noin 25 hen­ki­löä.

– Vii­me vuo­den elo­kuus­sa ava­sim­me verk­ko­kau­pan ki­vi­jal­ka­kaup­po­jen rin­nal­le. Se on hyvä lisä. Li­säk­si meil­lä on La­pu­al­la myy­mä­läs­sä Mat­ka­huol­lon pis­te, joka tuo li­sä­ar­voa. Meil­tä lä­he­te­tään päi­vit­täin tuot­tei­ta ym­pä­ri Suo­mea, verk­ko­kaup­paa pyö­rit­tä­vä Ma­ria Saa­ren­pää ker­too.

Ki­vi­jal­ka­kaup­paan pa­ris­kun­ta myös us­koo.

– Kun maan­vil­je­li­jäl­tä ha­jo­aa kii­rei­seen kyl­vö­ai­kaan trak­to­ri pel­lol­le ja seu­raa­vak­si päi­väk­si on lu­vat­tu sa­det­ta, hän ajaa vaik­ka mi­hin ha­ke­maan tar­vit­ta­vaa osaa. Läh­tee ta­kai­sin, lait­taa osan kiin­ni ja jat­kaa töi­tä. Tätä var­ten me olem­me ole­mas­sa ja huo­leh­dim­me, et­tä va­ras­tos­sa on ta­va­raa, kun sitä tar­vi­taan, Mii­ka ker­too.

– Mii­ka on kii­rees­tä kan­ta­pää­hän pe­rin­tei­nen kaup­pi­as, jol­la on in­to toi­mia asi­ak­kai­den kans­sa. Hän osaa joh­taa ja teh­dä pää­tök­siä, et­tä asi­at su­ju­vat, Ma­ria vah­vis­taa.

– Hen­ki­lös­tö­hal­lin­toon liit­ty­vis­sä asi­ois­sa koen riit­tä­mät­tö­myyt­tä. On­nek­si Ma­ria osaa huo­leh­tia sii­tä puo­les­ta. Hän on hyvä spar­raa­ja, Mii­ka an­taa kii­tos­ta vai­mol­leen.

Mitä miel­tä

Ma­ria Mii­kas­ta yrit­tä­jä­nä

– luon­tai­nen elä­män­ta­pa

– re­a­lis­ti­nen

– roh­kea

Mii­ka Ma­ri­as­ta yrit­tä­jä­nä

– yl­ti­öop­ti­mis­ti

– luot­ta­vai­nen

– in­no­kas ide­oi­ja

Ma­ria Mii­kas­ta avi­o­puo­li­so­na

– luo­tet­ta­va

– ra­kas­ta­va

– huu­mo­rin­ta­jui­nen/haus­ka

Mii­ka Ma­ri­as­ta avi­o­puo­li­so­na

– ra­kas­ta­va

– huo­leh­ti­va

– pa­ras