Viikko
Kuukausi
6kk
Facebookissa
? Viikon kysymys ?
Tapahtui pari viikkoa sitten. Eräskin rokkibändi oli reissulla Kuhmon kylillä. Tankattiin sprintteri. Kun kuski lähti tankilta, hän kurvasi hiukan liian nopeasti, ja takarengas puhkesi bensatankkien korokkeen reunaan. Kuului puff, ja iso auto laskeutui toiselta syrjältään lepäämään korokkeen varaan. Lepäämään lienee oikea verbi, koska auto oli jo vanhus, mutta ei ihan vielä kuolemassa, aivan kuin suomirock.
Auto ei liikahdakaan. Kuopiossa pitäisi olla viiden tunnin kuluttua soittamassa. Vararengas löytyy kyllä kärryn pohjan alta, mutta se on joskus ollut jonkun toisen auton. Käyttökelvoton. Mitäs nyt tehdään?
Ensiksi koitetaan urbaani ratkaisu. Soitetaan hinausautoliikkeeseen, jonka keskus sijaitsee tietenkin Helsingissä. Sieltä kerrotaan, että lähin hinuri on Kuopiossa. Kolme tuntia sieltä tänne, säätöä, ja sen jälkeen takaisin neljä tuntia Kuopioon. Perutaanko nyt täpötäysi Kuopion musiikkitalon keikka?
Sitten löytyy ihmisratkaisu. Hän seisoo pihan toisella laidalla haalareissaan autotallin nurkalla ja tuijottaa meitä kulmiensa alta. Jos oikein tarkasti kuunnellaan, hän hyräilee Marraskuu-biisiä. Tai sitten se on Paranoid.
Mikäs pojilla on hätänä? mies kysyy. No eihän tässä muuta olekaan kuin hätää, me vastataan.
Mutta haalarihemmo ei kuuntele, hän on jo vetämässä julmetun kokoista tunkkia pihamaalle. Sitten hän jo pumppaa auton perää ylös.
Muistatteko pojat, kun käytiin ulkomailla? Minä olin teidän autokuskina, kuuluu takaamme. Se on Kyllönen, kuskimme vuonna 1987, kun bändimme rokkasi Leningradin Nuorisopalatsissa, ja kotiintuomiset maksettiin sukkahousuilla. Juttu luistaa ja Eero, se korjaaja, huhkii rengasta irti kännykkä poskella. Hän metsästää maakunnasta sprintterinrenkaita. Ei löydy.
Mutta kavereita löytyy. Pikkuhiljaa näyttäisi siltä, että kaikki Kuhmon seudun haalarit kerääntyvät paikalle. Niiden sisässä muljailee äijänkäppyröitä ja kaikilla on kännykät korvalla. Kuinka monta sprintteriä Kuhmon seuduilta löytyykään? Äkkiä pihaan kaartaa auto, josta pomppaa lippismies. Hän kaappaa risan renkaan vanteineen, heittää sen pickupin lavalle ja ronkii tiehensä.
Kertokaas pojat, onko se rokkitähden elämä kivaa, Kyllönen kysyy.
Me seisomme pihamaalla räntäsateessa nahkahousut ja cotton stringit viimassa käpristyen, ja yritämme hymyillä. En olisi eläissäni uskonut, että kaipaisin näin paljon Kuopioon.
Pian lippismies kaartaa takaisin pihaan, heittää sprintterin viereen säkenöivän upouuden renkaan vanteineen. Ei maksa mitään, hän huikkaa ja kaasuttaa pois. Eero syöksyy sen kimppuun kuin ahma.
Kun automme ajaa maantielle, pihassa hymyilee iso joukko haalarihemmoja kuin kiinalainen terrakotta-armeija. Ja jos oikein tarkasti kuuntelemme, he hyräilevät Marraskuu-biisiä. Tai sitten se on Paranoid. Eeron hymy on kirkkain. Viimeiseksi kuulemme hänen kuiskaavan: ei maksa mitään.
Halusin kertoa tämän tarinan niille, jotka luulevat, että Suomen syrjäkylillä vallitsee rollaattoreiden täyttämä erämaa, jossa dementoituneet zombiet haahuilevat kelaluukuilta kirpputoreille ja takaisin muistellen aikaa, kun Kekkosella oli hiukset. Ei.
Voin kertoa, että siellä asuu ihmisiä, joilla on sydän ja järki paikallaan, ja heistä pitäisi tällaisen suomirokkarin tehdä lisää lauluja. Tai sitten kenen vaan, sillä jokainen osaa tehdä laulun.
Heikki Salo
Kirjoittaja on lapualaislähtöinen muusikko
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?