In­ves­toin­tei­hin, joi­ta käy­te­tään use­am­pi kym­me­nen vuot­ta, on usein tar­peen ot­taa vel­kaa. In­ves­toin­nin mi­toi­tus ja to­del­li­nen tar­ve on tuu­mat­ta­va tark­kaan: on­ko pak­ko in­ves­toi­da?

In­ves­toin­nin jär­ke­vyyt­tä voi ar­vi­oi­da sil­lä, mak­saa­ko se it­sen­sä ta­kai­sin koh­tuul­li­ses­sa ajas­sa. In­ves­toin­ti voi koh­dis­tua myös ai­neet­to­mien ar­vo­jen tuot­ta­mi­seen. Sil­loin se ei mak­sa it­se­ään ta­kai­sin, mut­ta hyö­dyt­tää asuk­kai­den kult­tuu­ri-, lii­kun­ta- ja si­vis­tys­tar­pei­ta. Näis­sä in­ves­toin­neis­sa La­pua on hy­vin kil­pai­lu­ky­kyi­nen, 18 vuo­den ai­ka­na on in­ves­toi­tu 9 000 000 eu­roa pel­käs­tään ur­hei­lu­paik­koi­hin. Meil­le voi muut­taa per­hei­tä, joi­den lap­set pää­se­vät har­ras­ta­maan mo­nia la­je­ja. Kou­lui­hin ei enää jat­kos­sa tar­vi­ta ra­haa ei­kä lii­kun­taan tai kult­tuu­riin voi ol­la tu­los­sa li­sää sei­näin­ves­toin­te­ja.

Uu­sil­le asuk­kail­le pi­tää ra­ken­taa ka­tua ja ve­si­huol­toa. Se on jär­ke­vää ra­han käyt­töä, kos­ka nuo­res­ta per­hees­tä saa­daan ve­ron­mak­sa­ja kun­taan. Ko­ti­aan ra­ken­ta­va per­he työl­lis­tää paik­ka­kun­nan am­mat­ti­lai­sia ja mo­nen alan yri­tyk­set saa­vat teh­dä hei­dän kans­saan kaup­paa. Tätä in­ves­toin­ti­la­jia ei saa jät­tää hei­koil­le, vaik­ka kun­tam­me oli­si köy­hää­kin köy­hem­pi. Asun­to­tont­ti­tar­jon­taa on ol­ta­va riit­tä­väs­ti tar­jol­la. Te­ol­li­suus­tont­te­ja­kin on niu­kas­ti. VT 19 Jout­ti­kal­li­on eri­ta­so­liit­ty­mään val­tio tu­lee pyy­tä­mään kun­nal­ta osa­ra­hoi­tus­ta, kos­ka lii­ken­teen su­ju­mi­nen tu­kee La­pu­an maan­käyt­töä ja var­mis­taa te­ol­li­suus­tont­ti­tar­jon­nan isoil­le­kin toi­mi­joil­le. Näis­sä avus­ta­mis­neu­vot­te­luis­sa Elyn kans­sa tar­vi­taan pa­ras­ta neu­vot­te­lu­tai­toa. Tä­mä­kin in­ves­toin­ti oli­si pak­ko saa­da hoi­det­tua, eri­ta­so­liit­ty­mä on La­pu­an kan­nal­ta stra­te­gi­nen in­ves­toin­ti.

In­ves­toin­tien osu­ma­tark­kuu­teen ja yleen­sä nii­den tar­pee­seen on pak­ko kiin­nit­tää huo­mi­o­ta muut­tu­nees­sa ti­lan­tees­sa. Ve­ro­tu­lot vä­he­ne­vät ei­kä val­tio tule riit­tä­väs­ti vas­taan. Kun­nat jää­vät ku­kin oman on­nen­re­sep­tin­sä va­raan. Ikä­vil­tä kau­pun­gin ta­sees­sa näyt­tä­vät huti-in­ves­toin­nit, jois­ta on jo ol­lut pu­het­ta. Hu­te­ja ei yk­si­ker­tai­ses­ti enää ole va­raa sat­tua huo­non­tu­va­na ai­ka­na.

Ajat­te­lu­ta­pa ve­las­ta on usein van­ha­nai­kai­nen. Pe­rus­tel­laan lai­na­not­toa mu­ka­viin in­ves­toin­tei­hin pie­nel­lä kor­ko­ta­sol­la. Kor­ko on pie­ni, mut­ta pää­o­ma, ai­na­kin vie­lä, on mak­set­ta­va ra­ha­lai­tok­sel­le ta­kai­sin. Inf­laa­ti­o­kaan ei asi­aa hoi­da, kos­ka se on ju­mit­tu­nut, vaik­ka Eu­roo­pan Kes­kus­pan­kis­sa nä­pe­löi­dään ra­haa pan­kin omal­le ti­lil­le ra­han mää­rän kas­va­es­sa vauh­dil­la. Täl­lai­nen kup­la voi pok­sah­taa, asi­as­ta ei vie­lä pal­jon pu­hu­ta. Suu­rinf­laa­tio pe­las­tai­si kaik­ki vel­kai­set, mut­ta stra­te­gi­am­me ei voi pe­rus­tua ra­ha­nar­von puo­lit­tu­mi­seen, sen pi­tää pe­rus­tua vel­ko­jen puo­lit­ta­mi­seen.

Vel­ko­jen jat­ku­va ot­to tar­koit­taa, et­tä nii­tä mak­sa­vat las­ten­lap­set­kin ta­kai­sin. Mei­kä­läi­nen ei eh­di enää mak­su­vai­hee­seen mu­kaan. Muis­tan 1902 syn­ty­neen mum­ma­ni lau­su­mat 1970-lu­vul­la van­hem­mil­le­ni: ”Ei her­ran­ju­ma­la ve­le­kaa saa ot­taa!”. Hä­nel­lä oli jää­nyt 1930-lu­vun lama pääl­le ja oh­je oli vää­rä inf­la­to­ri­sel­la 1970-lu­vul­la.

Mart­ti Kau­nis­mä­ki
Van­hem­pi opis­toin­si­nöö­ri