Olim­me ei­len Sär­kän­nie­mes­sä. Avo­vai­mo­ni ja kak­si tark­kaan har­kit­tua rin­ta­pe­ril­lis­täm­me.

Ran­nek­keet han­kim­me Lie­lah­den K-ci­ty­mar­ke­tis­ta, kos­ka jos­tain syys­tä ne ovat siel­lä hal­vem­pia kuin por­til­la. Sitä en­nen kä­vim­me jo kui­ten­kin sa­mai­ses­sa mar­ke­tis­sa Ylö­jär­ven Elo­vai­ni­ol­la, jos­ta ne kui­ten­kin oli­vat pääs­seet lop­pu­maan. On­nek­si pi­hal­la sei­soi kak­si hy­vän­nä­köis­tä her­ne­kaup­pi­as­ta. Ei men­nyt huk­kaan ihan huk­kaan se­kään kouk­ku, ja nai­sil­le tie­dok­si. Kyl­lä. Mie­het kat­se­le­vat mui­ta­kin nai­sia vaik­ka te oli­sit­te las­ten kans­sa vie­res­sä. Se ikään kuin pi­tää mei­dät muka elos­sa, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa tie­däm­me ju­nan men­neen jo.

Ran­ne­kei­den hin­nas­ta sen ver­ran, et­tä kun en­si lau­an­tai­na is­tun en­sin vii­si tun­tia pie­run­ha­jui­ses­sa kuor­ma-au­ton jat­ko-oh­jaa­mos­sa ja lau­lan kei­kan huu­mo­ri­hump­paa pai­kas­sa, jo­hon olen 25 vuot­ta lii­an van­ha, ja sii­tä vir­kis­tä­vän nel­jän tun­nin yö­u­nen jäl­keen toi­set vii­si tun­tia jat­ko-oh­jaa­mos­sa, niin puo­let per­heen ran­nek­keis­ta on kui­tat­tu.

Kos­ka lo­gis­tis­tuo­tan­nol­lis­ta syis­tä lom­pak­ko­ni pai­ne oli heik­ko, jäi­vät mi­nun osak­se­ni kui­ten­kin täl­lä ker­taa mak­saa vain polt­to­ai­neet ja jää­te­lö­ki­os­kin osuus. Avo­vai­mo­ni hoi­del­les­sa riis­to­ka­pi­ta­lis­tin omi­nai­suu­des­sa muut ku­lut.

Mak­set­tu­a­ni nel­jäs­tä jää­te­lös­tä ja yh­des­tä kah­vis­ta sa­man sum­man, jol­la oli­sin voi­nut opis­kel­la vuo­den oman ruu­mi­sark­ku­ni te­koa kan­sa­lai­so­pis­tos­sa, is­tuin alas ja aloin miet­tiä.

Las­ten viih­ty­mi­sen kal­leus on suh­teel­lis­ta. Hu­vi­puis­to­ret­ken hin­nal­la har­ras­taa usei­ta­kin la­je­ja, ai­na­kin tääl­lä pree­ri­al­la mel­kein koko vuo­den. Sil­ti har­ras­tuk­siin käy­tet­ty raha tun­tuu pal­jon kal­liim­mal­ta. Mik­si? Joh­tuu­ko se sii­tä, et­tä sil­loin kun lap­si har­ras­taa, joku muu uh­raa omaa ai­kan­sa si­nun lap­se­si hy­väk­si? Et ole it­se ku­lut­ta­mas­sa mu­ka­mas kal­li­sar­vois­ta ai­kaa­si, et­kä saa täy­del­li­siä so­me­ku­via uh­riu­tu­mi­ses­ta­si.

Minä olen ns. vas­ta­ran­nan­kiis­ki ja ky­see­na­lais­tan ai­na kaik­ki rat­kai­sut ja asi­at, joi­hin tör­mään. Myös oma­ni. Jos esi­mer­kik­si Sara Hil­de­nin tai­de­mu­seo on edel­leen pai­kal­laan, niin mis­sä ovat del­fii­nit? Mik­si ne piti rou­da­ta Kreik­kaan, jos­sa yk­si niis­tä kuol­la kup­sah­ti mel­kein sa­man tien.

Minä ha­lu­an del­fii­nit ta­kai­sin ja il­ta­päi­vä­näy­tök­sen, mis­sä vä­hä­pu­kei­nen nai­nen roik­kuu ka­tos­ta sär­ki ham­pais­sa viih­dyt­tä­en mei­tä mo­lem­pia van­git­tu­ja luon­to­kap­pa­lei­ta.

Paap­pa

Tiis­te­läi­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man.