Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Van­han Pau­kun työ­ka­lu­teh­taan käy­tä­vä­gal­le­ri­as­sa pää­see nä­ke­mään L.R. Pho­e­ni­xin tai­det­ta, jos­sa tek­niik­ka­na on poin­til­lis­mi eli jos­sa ky­näl­lä teh­dyt lu­kui­sat pis­teet muo­dos­ta­en ha­lu­tun ku­van. Te­ok­sis­saan hän ku­vaa van­ho­ja jazz- ja blues ar­tis­te­ja ja niis­sä voi tun­nis­taa esi­mer­kik­si Lou­is Armst­ron­gin, Mi­les Da­vi­sin, Son Hou­sen ja vaik­ka Char­lie Pat­to­nin. Tai­tei­li­ja Pho­e­nix on alun­pe­rin ko­toi­sin Eng­lan­nis­ta, mut­ta hän asuu nyt La­pu­al­la vai­mon­sa Mer­ja Pho­e­ni­xin ja las­ten­sa kans­sa.

– Muu­tim­me tän­ne La­pu­al­le vuon­na 2018. Vai­mo­ni Mer­ja on ko­toi­sin alun­pe­rin La­pu­al­ta. Tu­lim­me La­pu­al­le Rääk­ky­läs­tä ja täy­tyy sa­noa, et­tä tyk­kään asua täl­lä puo­lel­la Suo­mea, Leigh ke­huu.

Mu­siik­ki on hä­nel­le tär­keä osa elä­mää ja se ku­vas­tuu niin tai­tees­ta kuin hä­nen in­nos­ta teh­dä ja soit­taa mu­siik­kia.

Mis­tä tuo te­ok­sis­sa­si käyt­tä­mä pis­te­tyy­li tuli si­nul­le?

– Ta­pa­sin 2014 rans­ka­lai­sen tai­tei­li­jan keik­ka­kier­tu­eel­la­ni Rans­kas­sa ja hän piir­si käyt­tä­en vain pis­tei­tä. Se oli mi­nul­le uu­si tyy­li. Pian kui­ten­kin huo­ma­sin, et­tä sel­lai­nen tyy­li piir­tää so­pii mi­nul­le. Men­nei­syy­des­sä­ni piir­sin mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti, mut­ta tämä tyy­li pa­kot­ti mi­nut hi­das­ta­maan. Sil­lä on ni­mit­täin ra­jan­sa kuin­ka mon­ta pis­tet­tä voit teh­dä yh­teen me­noon en­nen kuin käsi kramp­paa ja sil­mät me­nee kie­roon, Leigh ku­vai­lee haus­kas­ti.

Tai­de on ol­lut Pho­e­ni­xin elä­mäs­sä hä­nen lap­suu­des­taan saak­ka. Hän ker­too, et­tä it­se asi­as­sa hä­nen en­sim­mäi­nen tai­de­te­ok­sen­sa syn­tyi van­hem­pien ma­kuu­huo­neen sei­näl­le kak­si­vuo­ti­aa­na. Kou­lus­sa hä­nen tai­tee­no­pis­ke­lu ei läh­te­nyt ko­vin vauh­dik­kaa­seen len­toon. Tai­de­lu­ki­o­kin oli vaih­to­eh­to­na mut­ta Pho­e­nix ker­too men­neen­sä mie­luum­min ra­ken­nus­työ­maal­le töi­hin. Eräs haus­ka yk­si­tyis­koh­ta hä­nen nuo­ruu­des­taan vie oi­keus­ta­lol­le.

– 17-vuo­ti­aa­na löy­sin it­se­ni työs­ken­te­le­mäs­sä Old Bai­leyn oi­keus­ta­lol­la tai­tei­li­ja­na. Olin siis oi­keu­tet­tu me­ne­mään oi­keu­sis­tun­toi­hin tui­jot­ta­maan syy­tet­tyä ja sit­ten pois­tu­maan ja piir­tä­mään tuon hen­ki­lön. Tämä

sen vuok­si, kos­ka Eng­lan­nis­sa ei ole lu­val­lis­ta vie­dä ka­me­raa oi­keus­sa­liin.

Mo­nen­lai­sia eri­lai­sia vai­hei­ta Pho­e­ni­xin elä­mäs­sä on ol­lut. Kaik­ki ne ovat tuo­neet hä­net kui­ten­kin lä­hem­mäk­si sitä tai­teen­te­ki­jää, jon­ka te­ok­sia voi­daan nyt näh­dä Työ­ka­lu­teh­taan käy­tä­vä­gal­le­ri­as­sa. Ny­ky­ään hän ku­vaa myös mui­ta kuin muu­sik­ko­hah­mo­ja tai­de­te­ok­sis­saan.

Pho­e­ni­xin lap­suu­den­per­he on tai­teel­lis­ta vä­keä, jo­ten gee­neis­sä on tul­lut pal­jon eväi­tä hä­nel­le­kin.

– Mo­lem­mat van­hem­pa­ni ja muut­kin per­heen­jä­se­net ovat teh­neet tai­det­ta tai jo­tain sen tyyp­pis­tä, jo­ten siel­tä mi­nun­kin luo­vuus alun­pe­rin var­maan tu­lee.

La­pu­al­la ol­les­saan hän huo­maa, et­tä ym­pä­röi­vä luon­to ins­pi­roi ko­vas­ti.

– Luon­non ja mai­se­man ava­ruus te­kee hy­vää.

Pho­e­nix on myös muu­sik­ko ja hä­nen tai­de­näyt­te­lyn­sä ava­jai­sis­sa tu­le­va­na per­jan­tai-il­ta­na on lu­vas­sa kon­sert­ti, jos­sa kuul­laan blu­es­mu­siik­kia. Hän ker­too te­ke­vän­sä omaa mu­siik­kia mut­ta soit­taa mie­lel­lään myös pal­jon van­hem­paa blu­es­mu­siik­kia eri ar­tis­teil­ta.

Näyt­te­ly on avoin­na 12.4. saak­ka.