Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Lau­an­tai­na rau­hoi­tu­taan py­häin­päi­vän viet­toon.

Useim­pien suo­ma­lais­ten py­häin­päi­vän pe­rin­tei­siin kuu­luu kynt­ti­löi­den vien­ti hau­taus­maal­le rak­kai­den hau­doil­le.

Mut­ta kaik­ki ei­vät pää­se jo­kai­sen edel­tä men­neen hau­dal­le. Joku saat­taa ol­la pit­kän mat­kan ta­ka­na lä­heis­ten­sä hau­dois­ta, toi­sel­la on muu­toin kul­ke­mi­sen vai­keus, kol­man­nen rak­kai­ta on hau­dat­tu use­al­le hau­taus­maal­le.

La­pu­al­la seu­ra­kun­nas­sa to­teu­tuu tänä vuon­na eri­tyi­sen hie­no aja­tus: nuo­ri seu­ra­kun­ta­vä­ki ja työn­te­ki­jä­po­ruk­ka käy­vät vie­mäs­sä muu­toin pi­me­äk­si jää­vil­le hau­doil­le kynt­ti­löi­tä. Kök­kään mah­tuu kuu­lem­ma vie­lä mu­kaan, hau­taus­maal­la ko­koon­nu­taan kel­lo 18.

Jo­kai­sen hau­taus­maan ki­ven al­la on jon­kun lä­hei­nen. Jo­kai­nen vai­na­ja on ker­ran ol­lut äi­tin­sä su­loi­nen vau­va, ra­kas lap­si, puo­li­so tai si­sa­rus, ken­ties van­hem­pi ja iso­van­hem­pi, kum­mi­se­tä tai täti. Sik­si hau­ta­ki­vet il­man kynt­ti­lää näyt­tä­vät eri­tyi­ses­ti py­häin­päi­vä­nä ko­vin yk­si­näi­sil­tä ja su­rul­li­sil­ta.

On­kin hy­vin kau­nis ele tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nal­ta huo­leh­tia valo jo­kai­sel­le hau­dal­le.

Valo voit­taa! Rau­hal­lis­ta py­häin­päi­vää!