Kal­le Vaah­to­nie­mi
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Ke­sän koit­ta­es­sa ke­lien ohel­la myös gril­lit läm­pi­ä­vät ta­ka­pi­hoil­la, par­vek­keil­la tai mö­keil­lä. Per­hees­sä tai ka­ve­ri­po­ru­kas­sa on usein yk­si, joka ot­taa mie­lel­lään gril­li­pih­dit kou­raan ja sa­mal­la suu­ren vas­tuun ryh­män ruok­ki­mi­ses­ta. Vas­tuus­ta huo­li­mat­ta moni gril­li­mes­ta­ri ko­kee gril­laa­mi­sen ren­tout­ta­va­na ja rau­hoit­ta­va­na vas­ta­pai­no­na ar­jen kii­reil­le.

La­pu­al­le per­hei­neen vuon­na 2015 muut­ta­nut Ant­ti Rin­ne tou­hu­aa mie­lel­lään gril­lin ää­res­sä. Täl­lä ker­taa koko per­heen ar­ki-il­lan päi­väl­li­nen val­mis­tuu pal­log­ril­lis­sä bri­ket­tien yl­lä.

– Nyt aluk­si gril­lis­sä on val­mis­tu­mas­sa li­suk­keet eli öl­jyl­lä, suo­lal­la ja pap­ri­ka­jau­heel­la maus­tet­tua kau­pan loh­ko­pe­ru­naa. Pian lai­te­taan ka­ve­rik­si oh­kais­ta kas­s­le­ria, gril­li­pe­ko­nia ja val­miik­si maus­tet­tua ka­naa, Rin­ne ker­too tä­män il­lan kat­tauk­sen.

Gril­li-in­nos­tus is­ki Rin­tee­seen sa­moi­hin ai­koi­hin La­pu­al­le muu­ton kans­sa.

– Olin Es­poos­sa ai­kai­sem­min töis­sä ja siel­tä läh­ties­sä­ni sain kol­le­gal­ta lah­jak­si tä­män es­sun ja gril­li­pih­dit. Gril­liä ei sil­loin vie­lä ol­lut, mut­ta sii­hen tuli vii­mei­nen ki­pi­nä hiu­kan poh­joi­sem­mas­ta, kun vie­rai­lim­me tut­ta­va­per­heen luo­na Ou­lus­sa. Siel­tä mie­lee­ni jäi pal­log­ril­lil­lä sa­vus­tet­tu lohi, joka oli ai­van eri­no­mai­sen hy­vää.

– It­sel­le­ni oli uu­si asia, et­tä pal­log­ril­lil­lä­kin voi sa­vus­taa. Ei ai­kaa­kaan, kun pää­dyin sit­ten os­ta­maan sa­man­lai­sen We­be­rin pal­log­ril­lin, joka on ko­vas­sa käy­tös­sä edel­leen, Rin­ne ker­taa nos­tel­les­saan kas­s­le­ria mus­tan ku­po­lin al­le.

Vuo­sien saa­tos­sa gril­li on­kin ol­lut ko­vas­sa käy­tös­sä. Rin­net­tä gril­laa­mi­ses­sa kieh­too lop­pu­tuot­tee­seen liit­ty­vä ar­voi­tuk­sel­li­suus ja tie­tyn­lai­nen ro­soi­suus, mut­ta myös uu­den op­pi­mi­nen ja it­sen­sä haas­ta­mi­nen. Ny­ky­ään re­sep­tit al­ka­vat ol­la jo pääs­sä, vaik­ka kok­ki­kir­jois­ta on­kin hyvä ha­kea vä­lil­lä uut­ta ide­aa.

– Yleen­sä maus­tan li­hat­kin it­se, vaik­ka nämä val­miik­si maus­te­tut­kin al­ka­vat ole­maan jo yl­lät­tä­vän hy­viä. Ei maus­ta­mi­seen enää tar­vit­se kok­ki­kir­jaa lu­es­kel­la, vaan yleen­sä ruo­ka val­mis­tuu ihan oman pään mu­kaan. Tois­taal­ta uu­sia ide­oi­ta siel­tä kok­ki­kir­jois­ta kyl­lä saa, et­tei ai­na tyy­dy pais­ta­maan pelk­kää mak­ka­raa, Rin­ne nau­rah­taa.

– Ja niis­tä­hän saa li­han ti­lal­le jo­tain mui­ta ter­veel­li­sem­piä vaih­to­eh­to­ja, kun li­han syön­tiä pi­täi­si muu­ten­kin vä­hen­tää. Kas­vis­vaih­to­eh­dot ovat ne­kin ke­hit­ty­neet vuo­sien var­rel­la, mut­ta se­kin on lop­pu­jen lo­puk­si vain maus­ta­mis­ky­sy­mys, Rin­ne ajat­te­lee.

Op­pi­a­kin on gril­lin ää­rel­lä tart­tu­nut mat­kaan. En­sim­mäi­se­nä vink­ki­nä kai­kil­le gril­laa­jil­le Rin­ne ke­hot­taa pa­nos­ta­maan raa­ka-ai­nei­siin.

– Sen olen ai­na­kin op­pi­nut, et­tä raa­ka-ai­neis­sa ei kan­na­ta sääs­tel­lä. Hy­vän­kin li­han voi pi­la­ta, mut­ta hyl­lyn hal­vim­mas­ta kyl­ki­pa­las­ta ei kyl­lä saa hel­pos­ti hy­vää. On­han sil­le syyn­sä, mik­si se on niin hal­paa, Rin­ne tuu­mii.

Sa­mal­la vas­taan on tul­lut hy­viä kik­ko­ja, jot­ka toi­mi­vat ruu­an­lai­tos­sa yli­pään­sä.

– Mo­net gril­li­kas­tik­keis­ta­kin ovat ma­kei­ta, jo­ten yk­si sa­lai­suus var­sin­kin ka­nan te­ke­mi­seen on li­sä­tä maus­tei­den jouk­koon ruo­ko­so­ke­ria. Se te­kee li­haan vä­hän pin­taa ja jol­lain lail­la pyö­ris­tää ma­kua, Rin­ne ku­vai­lee.

Gril­laa­mi­seen in­to­hi­moi­ses­ti suh­tau­tu­vien pu­heis­sa esiin­tyy her­käs­ti jopa väit­te­lyk­si äi­ty­vää kes­kus­te­lua kaa­su- ja hii­lig­ril­lin kes­ki­näi­ses­tä pa­rem­muu­des­ta. Rin­ne on it­se hii­lig­ril­lin kan­nal­la.

– Hii­let tai tar­kem­min sa­not­tu­na bri­ke­tit on mun jut­tu. Ei­pä sii­hen mi­tään isom­paa syy­tä ole, ei­kä maus­sa­kaan juu­ri huo­maa eroa kaa­sun ja hii­len vä­lil­lä. Tämä in­nos­tus kun läh­ti hii­lig­ril­lis­tä, niin tä­hän on vä­hän jää­nyt.

Bri­ke­tit ovat ki­vi­hiil­tä ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­sem­pi vaih­to­eh­to, jot­ka on yleen­sä val­mis­tet­tu pu­ris­ta­mal­la hiil­tä, puun­pu­rua ja mui­ta bi­o­mas­sa­ma­te­ri­aa­le­ja yh­teen kor­ke­as­sa läm­pö­ti­las­sa ja pai­nees­sa. Bri­ke­tit so­pi­vat hy­vin kai­ken­lai­seen gril­lauk­seen, sil­lä ne syt­ty­vät no­pe­as­ti, pa­la­vat pit­kään, ja ovat vä­hä­tuh­kai­sia ja -pö­lyi­siä pe­rin­tei­seen gril­li­hii­leen ver­rat­tu­na.

Hii­lig­ril­laa­jien kans­sa saa ta­kuu­var­mas­ti kes­kus­te­lun ai­kaan hiil­ten mer­kis­tä. Mil­lä hii­lel­lä nyt saa par­haan lop­pu­tu­lok­sen vai on­ko niil­lä edes mer­ki­tys­tä?

– Täs­sä­kin tun­tuu ole­van mo­nia mie­li­pi­tei­tä sii­tä, mikä nyt on pa­ras hii­li- tai bri­ket­ti­merk­ki. It­se koen sen niin, et­tä pa­ras on se, mi­hin on tot­tu­nut. Jos vaih­te­lee jat­ku­vas­ti merk­kiä, niin ei oi­kein saa tun­tu­maa sii­hen, mi­ten pit­kään ja kuu­ma­na gril­li pa­laa. It­sel­lä­ni on ol­lut jo pit­kään käy­tös­sä We­be­rin bri­ke­tit, Rin­ne ker­too.

Yk­si bri­ket­tien vah­vuuk­sis­ta on juu­ri pit­kä pa­lo­ai­ka. Muu­ta­ma ju­han­nus sit­ten Rin­teen gril­li oli kuu­ma­na yh­den työ­päi­vän ajan.

– Pi­sin ai­ka mitä olen teh­nyt on var­maan aa­mu kah­dek­sas­ta sin­ne il­ta­päi­vän nel­jään as­ti, kun tein pul­led por­kia eli nyh­tö­pos­sua pari ju­han­nus­ta sit­ten. Oli­si voi­nut ol­la vie­lä pi­dem­pään­kin.

Toi­saal­ta rau­has­sa ja pit­kään val­mis­tet­tu ruo­ka on Rin­teen mie­les­tä yk­si gril­laa­mi­sen nau­tin­nois­ta.

– Nau­tin kyl­lä rau­hal­li­ses­ta ja hi­taas­ta te­ke­mi­ses­tä. Bri­ket­tien syt­ty­mis­tä odo­tel­les­sa on hy­vin ai­kaa tuu­ma­ta mitä, mi­ten ja mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä te­kee. Täs­sä teh­des­sä eh­tii rau­hoit­tu­maan, ren­tou­tu­maan ir­taan­tu­maan muis­ta aja­tuk­sis­ta. Sik­si koen tämä oi­kein hy­vä­nä vas­ta­pai­no­na kii­rei­sel­le ja liik­ku­val­le työ­ar­jel­le, hän tuu­mii.

Ruo­ka­juo­mak­si gril­lin an­ti­mien kans­sa Rin­ne suo­sit­te­lee ai­kui­sil­le joko olut­ta tai ro­see­vii­niä.

– Olut on eh­dot­to­mas­ti gril­li­ruu­an kans­sa par­hai­ten so­pi­va ruo­ka­juo­ma. Vii­neis­tä ai­no­as­taan ro­see­vii­ni so­pii hy­vin esi­mer­kik­si mak­ka­ran ja uu­sien pe­ru­noi­den kans­sa. Se­hän näh­dään­kin sel­lai­se­na ke­säi­se­nä vii­ni­nä, min­kä kyl­lä al­le­kir­joi­tan.

– Olu­en osal­ta suo­sin ko­ti­mai­sia la­ge­rei­ta ku­ten San­del­sia ja Au­raa, jot­ka ovat vaa­lei­ta, mut­ta so­pi­van täy­te­läi­siä. Var­mo­ja va­lin­to­ja, Rin­ne lin­jaa.

Suo­sik­ki­ruo­kaa koko per­he tuu­mii het­ken. Hy­viä vaih­to­eh­to­ja on mo­nia.

– Pip­pu­ri­nen paah­to­pais­ti tu­lee en­sim­mäi­se­nä mie­leen. Se oli ai­na­kin to­del­la mau­kas, vai­mo Vir­ve Rin­ne sa­noo het­ken mie­tin­nän jäl­keen.

– It­se nos­tan yk­kö­sek­si sa­vus­te­tun lo­hen. Se on ai­van huip­pu­hy­vää ja sii­tä koko in­nos­tus ai­ka­naan läh­ti, Ant­ti to­te­aa.

Je­ren jälk­kä­ri­vink­ki

Vas­ta­val­mis­tu­neen nuo­ren la­pu­a­lais­ko­kin Jere Yli­se­län jälk­kä­ri­vink­ki läm­pi­miin gril­li-il­toi­hin on it­se teh­ty jää­te­lö. Täs­sä help­po re­sep­ti:

5 dl kuo­hu­ker­maa

1 prk kon­den­soi­tua mai­toa

Ha­lu­a­mi­a­si täyt­tei­tä

Vis­paa ker­ma kuoh­ke­ak­si vat­kai­mel­la jon­ka jäl­keen kaa­da kon­den­soi­tu mai­to se­kaan ja se­koi­ta uu­del­leen. Tä­män jäl­keen voit se­koit­taa mas­san mu­kaan ha­lu­a­ma­si täyt­teet.

Mas­san se­kaan voi lait­taa esi­mer­kik­si mar­jo­ja, suk­laa­ta, kek­siä, ihan mitä vaan kul­loin­kin te­kee mie­li. Jere on teh­nyt esi­mer­kik­si ki­nus­ki­suk­laa­kek­si-, va­nil­ja­lat­te- ja va­del­ma­jää­te­löä.

Kun olet se­koit­ta­nut täyt­teet mas­saan, lai­ta se pa­kas­ti­meen yön ajak­si. An­nos­te­le kup­pei­hin tai muu­hun as­ti­aan jää­te­lö­kau­hal­la tai lu­si­kal­la.

Tämä jut­tu on jul­kais­tu La­pu­an Sa­no­mien ke­sä­leh­des­sä, jon­ka nä­köis­leh­ti on mak­sut­ta lu­et­ta­vis­sa verk­ko­si­vul­lam­me.