La­pu­an tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­ta on ti­lan­nut tuo­mi­o­kirk­koon ark­ku­ma­ton teks­tii­li­tai­tei­li­ja Hen­na Man­te­reel­ta ja sitä teh­dään par­hail­laan La­pu­al­la Py­hä­lah­den au­ki­o­ta vas­ta­pää­tä osoit­tees­sa Kaup­pa­ka­tu 8.

Ark­ku­mat­to täy­den­tää Man­te­reen ai­em­min te­ke­mää kirk­ko­teks­tii­lien sar­jaa, jo­hon kuu­luu 67 eril­lis­tä teks­tii­li­kap­pa­let­ta.

Vuo­sien 2018-2024 ai­ka­na val­mis­tu­neis­ta teks­tii­leis­tä löy­tyy tai­ta­vas­ti kir­jail­tua kir­kol­lis­ta sym­bo­liik­kaa, ku­ten al­fa ja ome­ga, kala, kyyh­ky­nen, ruis­lei­pä, puu, tii­ma­la­si, vaa­ka, voi­ton­sep­pe­le, en­ke­li ja tai­vas­tie.

Myös ark­ku­ma­tos­sa on sym­bo­liik­kaa, joka so­pii kirk­koon ja hau­ta­jai­siin.

– Mat­to on mus­ta ja sii­nä on iso ris­ti, jon­ka ym­pä­ril­lä on leh­vät. Usein ris­ti lii­te­tään kuo­le­maan mut­ta tyh­jä ris­ti on kris­ti­tyil­le ni­me­no­maan pe­las­tuk­sen, ylös­nou­se­muk­sen ja toi­von merk­ki, sa­noo Hen­na Man­te­re.

Ai­em­min tuo­mi­o­kir­kos­sa käy­tös­sä ol­lut ka­ta­fal­kin pei­te eli hau­taus­vaa­te on vuo­del­ta 1962, joka on jo van­ha ja ku­lu­nut. Tal­les­sa on myös pei­te vuo­del­ta 1856.

– Uu­si ark­ku­mat­to on tar­peel­li­nen, kos­ka ai­em­mat peit­teet ovat jo ku­lu­nei­ta. On hie­noa, et­tä meil­lä on te­ki­jä­nä la­pu­a­lai­nen teks­tii­li­tai­tei­li­ja ja ark­ku­ma­ton myö­tä kirk­ko­teks­tii­lien sar­ja tu­lee val­miik­si. Tä­män jäl­keen meil­lä on vuo­si­kym­me­nik­si upe­at kirk­ko­teks­tii­lit, sa­noo tuo­mi­o­ro­vas­ti Jus­si Pe­rä­a­ho La­pu­an tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nas­ta.

Uut­ta ark­ku­mat­toa käy­te­tään vain tuo­mi­o­kir­kos­sa pi­det­tä­vis­sä siu­naus­ti­lai­suuk­sis­sa.

Ark­ku­ma­ton te­ke­mis­tä var­ten Hen­na Man­te­re on avan­nut ti­la­päi­sen tai­de­ku­to­mon. Ku­to­mo on avoin­na ylei­söl­le Kaup­pa­dul­la 20.-21.8. klo 13-15. Hän on lai­nan­nut ark­ku­ma­ton te­ke­mi­seen tar­vit­se­man­sa le­ve­ät kan­gas­puut Ala­här­män Per­ki­ö­mä­en Maa- ja ko­ti­ta­lous­nai­sil­ta.

– Ku­to­mo­toi­min­ta al­koi vii­me vii­kol­la kan­gas­pui­den pys­tyt­tä­mi­sel­lä. Ylei­sö on ter­ve­tul­lut seu­raa­maan työs­ken­te­ly­ä­ni. Ku­don­ta­työ on mel­ko me­kaa­nis­ta, ja pys­tyn sa­mal­la kes­kus­te­le­maan. Jut­te­len mie­lel­lä­ni teks­tii­leis­tä, ku­don­nas­ta ja kä­si­töis­tä, hän sa­noo.

Vaik­ka ky­sees­sä on su­ru­mat­to, suh­tau­tuu te­ki­jä sii­hen käy­tän­nöl­li­ses­ti.

– Sen täy­tyy ol­la kes­tä­vä ja ke­vyt. Haas­tee­na on saa­da pi­det­tyä ku­de­ti­heys ta­sai­se­na. Hyvä lop­pu­tu­los on yh­tä­ai­kai­ses­ti pu­hut­te­le­va, tai­do­kas ja käy­tän­nöl­li­nen, sa­noo Hen­na Man­te­re.

– Ma­ton ku­vi­ot ku­tou­tu­vat lan­ka lan­gal­ta, poi­mies­sa­ni ne las­to­jen avul­la. Käyt­tä­mä­ni ra­ken­teen nimi on poi­mit­tu ku­vi­kas. Ku­don ma­ton kau­ha­va­lai­sen Lan­ka­va oy:n vil­lai­sis­ta ja puu­vil­lai­sis­ta lan­gois­ta.

Min­na Yli­mä­ki-Hem­min­ki