Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­a­lai­sel­le Tuu­li Vuo­ren­maal­le pa­la­pe­lit ovat kou­kut­ta­vaa ajan­vie­tet­tä mut­ta myös ar­jen hen­ki­rei­kä, ai­vo­jump­paa ja rau­hoit­ta­va ri­tu­aa­li. Ko­din olo­huo­neen nurk­kauk­ses­sa on oma paik­kan­sa, jos­sa pa­la­pe­lien pa­lat lok­sah­ta­vat koh­dil­leen kir­jai­mel­li­ses­ti ja ku­vain­nol­li­ses­ti.

– Tu­hat­pa­lai­nen me­nee päi­väs­sä, jos on ai­kaa, Tuu­li nau­rah­taa hy­vän­tuu­li­ses­ti.

Har­ras­tus sai ai­van uu­den vaih­teen vii­me äi­tien­päi­vä­nä, kun puo­li­so Pasi ja lap­set Ven­ni ja In­ka yl­lät­ti­vät hä­net lah­jal­la, kor­keus­sää­det­tä­väl­lä pa­la­pe­li­pöy­däl­lä ja tie­tys­ti uu­del­la pa­la­pe­lil­lä.

– Se oli kyl­lä iha­nin yl­lä­tys. Sain ihan oman pöy­dän, jos­sa on nel­jä si­vu­lo­ke­rik­koa la­jit­te­luun. Ai­em­min tein pa­la­pe­le­jä olo­huo­nees­sa Pa­sin mum­man pe­rin­tö­pöy­däl­lä. Se tuli meil­le Ven­nin rip­pi­juh­liin 2022 apu­pöy­däk­si ja jäi sii­hen. Sii­nä­kin ko­ko­sin pa­la­pe­le­jä toi­nen toi­sen­sa jäl­keen, mut­ta nyt on luk­sus­ta teh­dä hom­maa niil­le tar­koi­te­tul­la ta­sol­la, Tuu­li ker­too.

Pa­la­pe­lien ku­vat ovat vie­neet hä­net New Yor­kin ka­duil­le, San Fran­cis­coon, Krei­kan saa­ris­toon ja Rans­kan mai­se­miin, his­to­ri­al­li­sil­le pai­koil­le, ny­ky­päi­vän ran­ta­mai­se­miin ja ar­vo­ra­ken­nus­ten ää­rel­le.

– Har­mit­taa vä­hän, et­ten it­se ole reis­suil­tam­me hok­san­nut os­taa pa­la­pe­le­jä it­sel­le­ni tu­li­ai­sik­si. Nyt ys­tä­vän veli on tu­los­sa Flo­ri­das­ta ja on lu­van­nut tuo­da siel­tä vä­hän eri­lai­sem­pia pa­la­pe­le­jä teh­tä­väk­si.

Hä­nen suo­sik­ke­jaan ovat kau­pun­ki­nä­ky­mät ja vin­ta­ge-ai­heet, ku­ten lah­ja­pa­la­pe­li, jon­ka ku­vas­sa oli c-ka­set­ti ja mui­ta tut­tu­ja nuo­ruu­sa­jan muis­to­ja.

– Dis­ney-ai­heet ovat myös ki­vo­ja. Eläin­pa­lat taas ei niin in­nos­ta, ei­kä sel­lai­set, mis­sä on vain tai­vas­ta tai mer­ta lo­put­to­miin. Ne ovat yk­si­toik­koi­sia ja puu­dut­ta­via, hän hy­mäh­tää.

Vii­me ai­koi­na hän on in­nos­tu­nut myös mys­tee­ri­pa­la­pe­leis­tä, jois­sa ku­van lop­pu­tu­los ei ole­kaan tie­dos­sa. Ne tuo­vat mu­ka­vaa li­sä­haas­tet­ta ja jän­ni­tys­tä har­ras­tuk­seen.

– Nii­den kans­sa saa käyt­tää pää­tä vie­lä vä­hän enem­män, ja niis­sä on ihan oman­lai­sen­sa vie­hä­tys, Tuu­li ker­too.

Tuu­li ko­ko­aa ja pur­kaa pa­la­pe­lit heti val­mis­tut­tu­aan. Nii­tä ei ke­hys­te­tä, vaan ne elä­vät het­ken ja an­ta­vat sit­ten ti­laa seu­raa­vil­le.

– En ole jät­tä­nyt yh­tä­kään kes­ken, vaik­ka ker­ran pu­nais­ten chi­lien kans­sa mei­na­si jär­ki men­nä. Sit­ten pi­din tau­koa ja jat­koin uu­sin sil­min. Se­kin tuli val­miik­si!

Ää­ni­kir­jat pyö­ri­vät usein taus­tal­la pa­la­pe­le­jä teh­des­sä, vä­lil­lä suo­mek­si, vä­lil­lä ruot­sik­si tai eng­lan­nik­si. Pa­la­pe­lien te­ke­mi­nen vaa­tii kes­kit­ty­mis­tä, mut­ta si­vu­sil­mäl­lä voi sa­mal­la seu­ra­ta vaik­ka te­le­vi­si­os­ta pe­sä­pal­lo­pe­liä, tai ai­na­kin kuun­nel­la.

– Pa­la­pe­lien ra­ken­te­lu on maa­il­man pa­ras­ta ai­vo­työs­ken­te­lyä. Sa­mal­la kun jär­jes­te­len pa­lo­ja, jär­jes­tän omia aja­tuk­si­a­ni.

Pa­la­pe­lit ovat myös so­si­aa­li­nen har­ras­tus. Tuu­li seu­raa so­mes­sa eri pa­la­pe­li­ryh­miä ja ih­met­te­lee, mil­lai­sia val­ta­via ko­ko­nai­suuk­sia vaik­ka­pa maa­il­mal­la teh­dään.

– Näin yh­den­kin, jos­sa oli koot­tu 38 000 pa­lan pa­la­pe­li! Se oli ai­van kä­sit­tä­mät­tö­män ko­koi­nen. Ja joku oli koon­nut pa­la­pe­lin ui­ma-al­taan poh­jal­le ja pin­noit­ta­nut sen. Ihan äly­tön­tä mut­ta sa­mal­la hur­jan hie­noa.

Tuu­li kuu­luu myös sa­man­hen­kis­ten har­ras­ta­jien pie­neen vaih­to­rin­kiin, jos­sa ys­tä­vien kans­sa kier­rä­te­tään pa­la­pe­le­jä ja pi­de­tään pa­la­pe­lien­vaih­to­kah­vit­te­lu­ja.

– Se on osoit­tau­tu­nut mu­ka­vak­si ta­vak­si saa­da uut­ta ko­ko­a­mis­ta ja sa­mal­la tyh­jä­tä omaa pa­la­pe­li­va­ras­toa. Alen­nus­myyn­nit ja kirp­pa­rit ovat myös hy­viä aar­re­paik­ko­ja.

Vaik­ka Tuu­li ei tee pa­la­pe­le­jä joka päi­vä, ne ovat tii­vis osa hä­nen ar­ke­aan. Ai­na on jo­tain esil­lä ja me­neil­lään. Tah­ti on ta­sai­nen. Hän las­kee teh­neen­sä vii­mei­sen kah­den kuu­kau­den si­säl­lä kuu­si 1000 tai 1500 pa­lan pa­la­pe­liä. Nyt työn al­la on 1500 pa­lan Roo­ma-pa­la­pe­li, joka juu­ri ja juu­ri mah­tuu uu­del­le pöy­däl­le.

– Tämä on mi­nul­le täy­del­li­nen tapa rau­hoit­tua. Jo­kai­nen val­mis pa­la­pe­li on pie­ni voit­to, ja jo­kai­nen puut­tu­va pala lu­paus sii­tä, et­tä ko­ko­nai­suus ra­ken­tuu ai­na lo­pul­ta, pala ker­ral­laan.