Viikko
Kuukausi
6kk
Kalle Vaahtoniemi
@lapuansanomat.fi
Lapualainen Tomi Ylikojola on lukenut itsensä Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajaksi jo 15 vuotta. Monivaiheinen tie maajoukkueen vanavedessä on vienyt miestä unohtumattomille seikkailulle ympäri Eurooppaa. Vaikka pelikentällä menestystä on saanut odottaa, tiivis kannattajayhteisö pitänyt tuhannet jalkapalloihmiset maajoukkueen tukena karsinnasta toiseen.
Kesäkuun sateinen ilta vuonna 2013 Valko-Venäjän Homelissa ei jäänyt kansainväliseen jalkapallohistoriaan. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue oli juuri pelannut 1–1 tasapelin isäntämaan kanssa ja varmistanut kolmannen sijan kovassa karsintalohkossa Ranskan ja Espanjan takana. Kisahaaveiden osalta ottelu oli siis merkityksetön. Olemattomista panoksista huolimatta syvälle Valko-Venäjälle oli saapunut kourallinen Huuhkajat-kannattajia. Tuolloin pääkaupunkiseudulla asunut Tomi Ylikojola matkasi Suomesta pelipaikkakunnalle ja takaisin bussilla. Yhteensä matkatessa meni viisi päivää.
– Valko-Venäjällä sattui olemaan matkustuspäivänä jokin kansallinen alkoholivapaa päivä, jolloin oluenmyynti oli kielletty. Ensimmäisellä huoltoasemalla kävimmekin toteamassa tilanteen todeksi, mutta seuraavalla huoltoasemalla tällaisesta päivästä ei ollut tietoakaan. Saimme matkajuomat ostettua, Ylikojola muistelee yhtä monista reissuista.
Kiinnostus jalkapalloa kohtaan on ollut vahvaa jo pienestä pitäen. Itse lajin seuraamisen ohessa Ylikojola myös pelasi aina 15-vuotiaaksi asti. Harvinaisen miehen pelaajaurasta tekee toisin vielä vahvistamaton fakta, jonka mukaan hän olisi ainoa kaikissa lapualaisissa jalkapalloseuroissa kirjoilla ollut pelaaja.
– Olen ollut kirjoilla Ponnistuksessa, Virkiässä, LTU:ssa sekä LPS:ssa. Harvinaisen listauksesta tekee kuitenkin LaPa-95, joka monelta uupuu, Ylikojola tietää.
Tällä hetkellä maajoukkueen lisäksi Ylikojola seuraa paikallisten jalkapalloseurojen otteita. Lisäksi oma poika pelaa Virkiässä, joten jalkapallo on käytännön tasollakin läsnä joka päivä.
Kova jalkapalloinnostus kanavoitui lopulta maajoukkueen kannattamiseksi vuonna 2010, kun Ylikojola asui pääkaupunkiseudulla. Samoihin aikoihin maajoukkue saavutti siihenastisen historiansa heikoimman sijoituksen FIFA-rankingissa ollen jaetulla 87. sijalla yhdessä Bahrainin kanssa. Olympiastadionilla pelattuihin kotipeleihin oli kuitenkin helppo mennä ja lopulta orastava kiinnostus johti ensimmäiseen vierasotteluun. Tunnelma niin sanotulla away-reissulla vei heti mennessään.
– Oltiin käyty muutaman lapualaisen kaverin kanssa jo kotipeleissä, kunnes päätimme lähteä Virossa kesäkuussa pelattuun vierasotteluun. Kyseessä oli ystävyysottelu Viroa vastaan ja Suomi hävisi sen 2–0. Tunnelma ja kannattajien keskuudessa vallinnut yhteisöllisyys jäi tuloksesta huolimatta heti mieleen.
Tällä hetkellä Ylikojolalla on vyöllään jo 23 paikan päällä seurattua maajoukkueen vierasottelua noin 17 eri maassa.
Saman vuoden syyskuussa EM-karsinnat jatkuivat kahdella vierasotteluilla Moldovaa ja Hollantia vastaan. Kannattamisesta innostunut lapualaisryhmä oli jälleen mukana reissussa. Moldovaan matkattiin Ukrainan kautta potkurikoneella, mistä jatkettiin matkaa läpi Euroopan Hollantiin. Tuolla matkalla Ylikojola tutustui kannattajien ydinryhmään, joista moni kuului Suomen Maajoukkueen Kannattajiin (SMJK). Myöhemmin Ylikojola kuului itsekin SMJK:n hallitukseen 2012-2015.
– Toimin SMJK:n fanituotevastaavana kolmisen vuotta. Postittelin huiveja ja kehittelin uutta fanitavaraa. Samalla pääsin tutustumaan myös Palloliiton väkeen, joiden kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä, Ylikojola muistelee.
Useasta vieraspelireissusta voi jälkikäteen todeta matkan olleen onnistunut itse peliä lukuun ottamatta. Enemmistö peleistä on päättynyt Suomen tappioon. Kuitenkin jokin saa uskolliset kannattajat lähtemään maajoukkueen vanavedessä kauaskin aina karsinnasta toiseen.
– Sanoisin, että yhteisöllisyys on se mikä saa ihmiset lähtemään, vaikka menestystä ei aina tulisikaan. Itsekin olen saanut kannattajayhteisöstä satoja tuttuja, hääkutsuja ja jopa kummilapsia. Moni tutuista on sellainen, jonka näkee vain peleissä.
– Toisekseen Suomessa on todella paljon jalkapalloihmisiä, jotka elävät ja hengittävät lajia. Tietysti pitää olla myös aika paljon seikkailumieltä, että jaksaa lähteä jonnekin Kazakstaniin katsomaan peliä.
Ei kannattaminen ole ollut kuitenkaan pelkkää ”Via Dolorosaa”, vaan joukkoon mahtuu myös erityisiä hetkiä. Ylikojolan kannattajauran pelillinen kohokohta oli legendaarinen ilta Espanjan Gijonissa, jossa Suomi ylsi sensaatiomaiseen tasapeliin hallitsevaa maailmanmestaria Espanjaa vastaan.
– Muistan, kun hyppäsin Teemu Pukin tekemän tasoitusmaalin juhlatunnelmissa Arhinmäen Paavon reppuselkään. Meitä on kannattajissa moneen lähtöön ministeristä duunareihin, mutta kaikki tulevat toimeen keskenään. Olihan presidentti Niinistökin seuraamassa yhden Ratinassa pelatun matsin kannattajapäädyssä tavallisen kansan ympäröimänä.
– Laskeskelin joskus, että ”Gijonin ihmettä” paikan päällä todistaneista Suomi-kannattajista noin 10 prosenttia oli lapualaistaustaisia. Tällä hetkellä lapualaistaustaisia maajoukkueen kannattajia on aktiivisena noin kymmenkunta, Ylikojola kertoo.
Pitkään ikuisena epäonnistujana pidetyn miesten jalkapallomaajoukkueen kannattamisen suosio on mielenkiintoinen ja erityislaatuinen ilmiö. Vuonna 2023 Huuhkajat täytti yli 30 000 ihmistä vetävän Olympiastadionin jopa lilliputti San Marinoa vastaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että jääkiekon MM-kotikisoissa Leijonat ei onnistunut täyttämään yli 13 000 ihmistä vetävää Nokia-areenaa puolivälierässä Kanadaa vastaan. Toisaalta kotimaisista pääsarjoista jääkiekon Liigan yleisökeskiarvo on jalkapallon Veikkausliigaa suurempi, mikä tekee menestystä kartelleen maajoukkueen suosiosta vielä erityisempää.
– Ei samanlaista kannattajakulttuuria ole muissa lajeissa Suomessa, eikä jalkapallossa oikein muissa maissa nimenomaan maajoukkueen taustalla. Muualla mennään enemmän paikallinen seurajoukkue edellä. Siksi kannattajapääty Pohjoiskaarre on ilmiönä erityinen. Se luo lauluillaan ja koreografioillaan tunnelmaa ja ryhtiä koko ottelutapahtumaan, Ylikojola kuvailee.
Ylikojolan mukaan maajoukkue sai historialliseen EM-kisapaikkaan päättyneiden karsintojen aikana valtavasti uusia kannattajia. Hän näkee kulttuurin muuttuneen kotimaisen jalkapallon ympärillä.
– Ennen tultiin katsomaan ulkomaalaisia maailmantähtiä ja heille hurrattiin. Nykyään yhä useampi saapuu katsomaan ja kannattamaan omia pelaajia.
Väen lisääntyessä hän myöntää lieveilmiöiden tulleen valitettavaksi osaksi Pohjoiskaarretta. Välillä isossa joukossa tyhmyys pääsee tiivistymään, mutta tässäkin vahva yhteisö pitää lauman kasassa.
– Katsomoon ollaan saatu uusien kannattajien toimesta mukavasti lisää ääntä, mutta samalla lieveilmiöt, kuten tuoppien heittely on lisääntynyt. Koen, että isompia tyhmyyksiä ei kuitenkaan tapahdu, sillä kaverista pidetään kuitenkin huolta joka tilanteessa. Jos joku hölmöilee niin kyllä hänet aika nopeasti laitetaan ruotuun ympärillä olevien toimesta.
Nykyään Ylikojola käy enää harvoin vierasotteluissa, mutta kotiotteluihin hän pyrkii pääsemään paikan päälle aina kun mahdollista. Parhaillaan meneillään oleviin MM-karsintoihin hänellä onkin kausikortti takataskussa. Hänen mielestä nyt maajoukkueessa eletään mielenkiintoista siirtymävaihetta.
– Pikkuhuuhkajat pelaavat kesäkuussa alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa ja siitä joukkueesta on nyt lupa odottaa uutta runkoa A-maajoukkueeseen. Mielestäni marraskuussa tapahtunut valmentajan vaihto oli oikea ratkaisu. Annetaan nyt uudelle valmennukselle aikaa, vaikka karsinnat alkoivatkin hieman nihkeästi.