Viikko
Kuukausi
6kk
Yötön yö Lapuan keskustassa
benjam pontinen
Benjam Pöntinen
Aurinko on juuri laskenut horisontin taakse. Punaisena hehkuva taivaanranta värjää maiseman merkillisen väriseksi. Punakylkirastaan haikea laulu raikaa joella, rantapuistossa laulaa toinen. Ruokokerttunen aloittaa varsinaisten yölaulajien konsertin rannalla kasvavan pajun latvasta.
Kohta jokivarren leppä- ja tuomipuiden suunnasta alkaa kuulua toisenlaista, aluksi hyvin hentoa, kohta voimistuvaa ääntä. Se muistuttaa aluksi vihellystä, sitten huilua, viimein näppäilyä ja rätinää. Koko illan rantapusikossa laulellut punakylkirastas jää helposti taustalaulajaksi tämän uuden solistin rinnalla.
Satakieli laulaa iltaisin ja öisin, parhaimmin alkukesällä. Kuvat Benjam Pöntinen
Tämä upeasointinen solisti on satakieli. Ulkoisesti niin vaatimattoman näköinen lintu pystyy tuottamaan mitä kauneinta musiikkia. Sen ääni on yksi voimakkaimmista äänistä luonnossa. Sointiinsa se ottaa vaikutteita elinympäristönsä eri lintulajien laulusta ja sekoittaa niitä omaan lauluunsa. Siksi eri alueiden satakielille on muodostunut omanlaisensa sointi, ikään kuin oma murteensa.
Parhaiten satakielen laulua voi kuulla illan hämärtyessä ja yöllä. Laulu voi kantaa jopa puolentoista kilometrin etäisyydelle, rantametsiköissä vieläkin pidemmälle. Laulun voimakkuudeksi on mitattu jopa 80 desibeliä. Kun lintujen pesintä alkaa, laulut on pääosin laulettu. Vain parittomiksi jääneet poikamieslinnut jatkavat lauluaan yli juhannuksen.
Kreikkalaisessa mytologiassa satakieli kuvataan menetyksen ja väkivallan symbolina. Englantilaisessa runoudessa se puolestaan edustaa katoamatonta kauneutta. Satakieli on saanut laulullaan myös monet suomalaiset runoilijat inspiroitumaan.
Vesisiipat saalistavat veden yllä lentäviä hyönteisiä.
benjam pontinen
Myöhemmin yöllä jään seurailemaan lepakoitten yölentoa ja saalistamista. Vesisiipat lentävät aivan lähellä veden pintaa. Ihmisen kehon lämpö houkuttelee hyttysiä, siksi vesisiipat voivat lentää niin lähellä, että siivestä lähtevän ilmavirran voi aistia ihollaan.
Aktiivinen saalistusaika alkaa puolenyön tienoilla. Ne saalistavat veden pinnan yläpuolella lentäviä hyönteisiä kaikuluotaimensa avulla. Kaiken pitää osua kohdalleen, että lepakko saa vatsansa täyteen. Kylmät yöt ja matalapaineet sateineen estävät lentosaalistuksen. Vaikka ne yleensä saalistavat yöllä, sen estyessä ne lähtevät jahtaamaan päivähyönteisiä.
Vesisiippa on yksi Suomen kolmestatoista lepakkolajista.
Saalistuksen ne aloittavat jokivarren hämärissä kohdissa, siellä missä oksat taipuvat veden ylle. Hämärän laskeutuessa ne siirtyvät kauemmaksi rannan suojasta. Kesäyön pimeimpään aikaan ne lentelevät edestakaisin joella ja myös järvien selillä.
Suomessa on tavattu kolmetoista eri lepakkolajia. Eteläinen Suomi tulee ilmastomuutoksen myötä todennäköisesti saamaan uusia lepakkolajeja lähivuosina. Pohjolan yöttömään yöhön ainoana on sopeutunut pohjanlepakko. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä vähemmän on lepakoita, ja päinvastoin, etelässä on niitä enemmän määrällisesti ja lajeittain. Etelä-Pohjanmaallakin kesäyöt alkavat olla liian valoisia useimmille lapakkolajeille.
Metsäkurjenpolvi on alkukesän kukkija.
Kesä on parhaimmillaan. Luonto on herännyt. Se suorastaan kukoistaa. Joka kevät päätän muuttaa vuorokausirytmini – nukun päivällä, valvon yöllä luonnossa kulkien. Aina se ei ole onnistunut, toisinaan kyllä.
Kesäyö Nurmonjoella.
Kesäyö on uskomattoman monimuotoinen ja kaunis.